Polkua ja ohjeita hämähäkin tappamisesta

Hyvä Uskollinen Lukijani,

jokunen päivä tässä hurahti muissa merkeissä. Vähän oli tietokonehommaa ja muutama työpäiväkin matkustuksineen. Mutta nyt istun kirjoituspöytäni ääressä katsellen ikkunasta kuinka aamun valo hitaasti puskee esiin taivaanrannasta. Harmaalta näyttää, sadepäivä tiettävästi tulossa.

Talo on hiljainen. Nousin puoli kuusi ja hiivin makuuhuoneesta, josta peiton uumenista kuului kuiskaus: ”Huomenta.” Joku vuosi taapäin Talonmies kysyi: ”Miksi me aina kuiskaillaan?” Ei keksitty, mutta ollaan jatkettu käytäntöä vanhasta tottumuksesta ikään kuin talossa olisi joku puheeseen heräävä. Muttei täällä ole kuin Hurtta. Nousemisen ääniä kuullessaan se osaa kyllä ryhtyä juuri ja juuri havaitsemiskynnyksen ylittävällä, ärsyttävällä kimeällä ininällä ilmoittamaan, että herätty on ja mikä tässä jumittaa. Nyt sillä on joku naisjuttu meneillään ja kova hinku kyntämään kuonolla maankamaraa. Ehdittiin jo miettiä ruunaamista, mutta toistaiseksi on armo käynyt oikeudesta. Edellisen uroksen naisviehätykseen kastroiminen ei oikeastaan auttanut, tuli vain virtsankarkailua kaupan päälle.

Näistä sinänsä erinomaisen mielenkiintoisista ja ratkiriemukkaista koiran virtsaelintoiminnoista siirrän neuroniverkkoni kulkemaan muistoihin talletettua metsäpolkuverkkoa pitkin. Astrosyytit tukevat tilannetta sähköimpulssin kiitäessä yhä harvenevaa aksoniverkostoa pitkin.

###

Nääs kävi sillä viissiin, että männäviikolla tempaisin itseni ylös hyvästikin ennen kukonlaulua, nappasin aamupalan koriin, hyppäsin autoon ja ajoin satoja kilometrejä Suomussalmelle lapsenlapsen nokkamukista välillä kahvia hörsien. Tässä vinkki autoilukahvilatoiminnan ystäville: lasten nokkamuki autoon, niin ei pala huulet kuten termosmukeissa. Ostan lastentarvikeosastolta sellaisen itsellenikin 🙂 Noin ylipäätään muutenkin on hyvä ryhtyä hyvissä ajoin harjoittelemaan nokkamukista juomista. Anoppikin istua törötti liki satavuotiaana nollat taulussa vanhaintalon päiväsalissa muki edessään muutamaa vuotta nuorekkaampi sisarus vieressään, muki edessä hälläkin. Niin se menee, jos elinpäiviä riittävästi suodaan.

No, palaan metsätunnelmiin. Kiskaisin repun selkääni ja painelin polkua ihastuksissani. Noilla raukoilla rajoillahan ei Raatetta lukuunottamatta juuri ketään näy etenkään, jos livahtaa sankan metsän hellän halauksen sisälle. Upea päivä veti eteenpäin kunnes oli pysähdyttävä nuotiopaikalle evästelemään. Ja katso: siihen pyörähti kaksi reipasta paikallista linnustajaa pyssyt olallaan. Ryhtyivät oitis tulentekoon ja makkaranpaistoon. Vaihdettiin ajatuksia hyvä tovi. Ai, että tykkään perukkakylien ihmisistä, joiden pään sisäinen sähkövirta ei syki liikennevalojen pulssittamassa rytmissä. Kaikenlainen levollinen tuumailu ja pyöreän ajatuksen kierittely on näiden ihmisten vahvuus. Siitä voi yrittää ottaa oppia, mutta huonosti onnistuu asfalttikatujen lapselta.

Jotostelin polulla kymmenisen tuntia, kävin jopa uimassakin tuossa kirkkaassa lammessa ja lompsin autolle vasta, kun aurinko huiskutti hyvästejä metsän takaa. Vähän harmitti, etten ottanut yöpymiskamppeita, hyvä laavukin olisin ollut. Mutta oli muutakin pitkän matkan ajoa vielä sille viikolle, niin järki voitti jo kotona reppua pakatessa.

Näinkö eläimiä? En ainuttakaan. Linnustajat raportoivat metsäkanalintuja olevan tänä vuonna vähän ja samaa sanoo perheen metsästäjä. Suomussalmi on poroaluetta, mutta eipä näkynyt pantakaulojakaan. Metsäpeurat kulkevat Kuhmon puolella ja siellä niitä kyllä näkee. Metsäpeura on havaintojeni mukaan poroa liukasliikkeisempi, mikä autonratissa on tullut pistetyksi merkille.

###

Lopuksi kerron hieman lapsuudestamme Talonmiehen kanssa. Aikanansahan oli, kuten Lukija hyvin muistaa, monenlaisia tokaisuja ja hokemia, joita lapset sekä jakoivat keskenään että kuulivat vanhemmiltaan. Näille päähän pätkähtäville kommenteille Talonmiehen kanssa naureskellaan. Muistan satavarmasti minulle sanotun, että jos juo kaakaota kupista, jossa lusikka töröttää, tulee eräs hamekansa hakemaan osaksi heimoa. Edesmennyt Wanhaemäntä kiisti tämän jyrkästi, mutta noin viisivuotiaan muisti on järkähtämätön vielä kuuskymppisenäkin (vino hymy). Vai sanoiko sen naapurin Leena, joka oli hemmoteltu pirullinen kakara muutenkin. Oikea lellivauva. 😉 Minnekä mahtoi elämä hänet kuljettaa, mene ja tiedä. Varmaan kiilaa jossakin ruokakaupan jonossa ja pudottelee myrkytettyjä lihapullia puistoihin.

Talonmies oli törmännyt päänsisäiseen kieltokylttiin suunnitellessaan kämppään pesiytyneen hämähäkin tappamista. Ääni pään sisällä sanoi: ”Jos tapat hämähäkin, sun isä ja äiti kuolee!” Talonmies oli kavahtanut ja luopunut oitis suunnitelmasta… kunnes oli hoksannut: ”Nehän on jo kuolleet,” Ja niin hän rohkeni toteuttaa aikeensa.

Sen pituinen se 😀

Nyt alkaa kämpässä tapahtua. Talonmies hiippailee alatasanteella ja Rakki kävi räykyttämässä työhuoneen ovilasien takana. Se ei onneksi osaa avata ovia kuten useampi edeltäjistään.

Näihin virkistäviin ja elähdyttäviin puheisiin. Oikein hyvää syysviikkoa Lukijalleni vaikuttipa hän millä mahdaatilla ja missä päin tahansa,

Klara S.