Tekoälyä kurkkupurkissa

Hyvä Lukijani,

kurkistapa tämän autiotuvan kuistin ikkunasta tännepäin. Hyvä! Näethän, että ollaan keskellä ei mitään, vaikken Sallassa olekaan (Salla muka otti mainosvaltikseen imuroidakseen osan Rovaniemen markkinoista itselleen).

Huomaathan voimakkaan puuskatuulen, joka riuhtoo Eifel-tornin kokoisia mäntyjä ympärilläsi. Pyryttää tiukkaa, pienirakeista lunta, joka raapii sarveiskalvojasi, ellet pidä varaasi. Repii takkisi helmasta, tunkeutuu kauluksesta ja tyrkkii syrjään. Että pois tieltä, täältä pesee ja tuulee! Puristat ikkunanpieltä rystyset kivistäen pysyäksesi kuistilla ja teroitat katseesi pikkumökin sisään (hyvä:et kompastunut kuistille talviunille taipuneeseen kajakkiin). Näetkö mökin sisällä Amorost-tontun näköisen käppänän istumassa kerrossängyn yläpritsillä jalat rappusen puolelta roikkuen? Otsalamppu on pimeänä, mutta ipadin valo heijastuu torttutaikinan näköisestä Amorostin naamanahkasta. Se olen minä.

Istuin tovin tässä rihkamavalosarjan pikkuruisessa hohteessa ja annoin katseeni kiertää mökissä. Olen juuri sulkenut pellin, kun sisällä on 19.3 astetta, eikä kamiinalla ole yöpäivystäjää. Huomaan vilkuilevani tuon tuostakin kaasujääkaapin päällä tiukasti tuijottavaa häkävaroitinta.

Ystävä aamulla morsetti kauhunsekaisen tietotteensa: a) vaikka on kasvanut maalla niin b) ei uskaltaisi yksin olla tälläisessä erämaassa, kun vuorokaudestakin suurin osa on säkkipimeää. Tiedotteen logiikka ei täyttäisi formaalilogiikan alkeellisintakaan prinsiippiä. Siis, että koska A niin B, muka.

Mutta minäpä en pelkää pimeää, ehei. Olen tottunut siihen ja täällä varsinkin se on ainainen ystäväni: saan olla rauhassa ja vaipua introverttiseen retriittiin. Mutta jotakin pelkään minäkin. Pelkään tuota kirottua häkävaroitinta, joka saattaa ennalta-aavistamatta ja äkillisesti jääkaapin päältä rääkäistä kuin supikoira kammottavan rääkäisynsä. Jospa patteri on menettänyt tehonsa pakkasissa jääkaapin päällä alkutalven eletyään ja ääni mennyt käheäksi.

###

Talonmies olisi ollut täällä hyvänä apuna kantamassa puita, lämmittämässä kamiinaa, reuhtomassa saunavesiä kaivolta (järvessä on 30 cm jäätä, eikä innosta kairan kanssa hosua) ja laittamassa maukasta mökkipussipastaa. Olisin heilunut vielä tätkin enemmän metsissä. No, ei innostunut. Mutta ei hätiä mitä, pärjään täällä hyvin itseksenikin. Nyt oli paikallisasukki käynyt pyynnöstä tienkin tekemässä, joten oli lähdettävä torpalle hiihtelemään ja nauttimaan siitä, ettei näe eikä kuule yhtään ketään missään. Yhdet moottorikelkan jäljet oli järvellä. Ne on tien auraajan. Hällä on verkot järven toisessa päässä.

Jäällä ei ole vettä ja se kestää selkävesiä myöten. Olen hiihdellyt sinne tänne pitkin järvenselkää ja metsämantuja. Kävin yhdellä suollakin vakoilemassa onko suden jälkiä. Ei ollut. Liekö laumaa nyt näillä nurkilla laisinkaan vai muuttivatko Espooseen koko perhekunta.

###

Juukelinmoinen tuuli. Kun käy puskassa niin en sano mi… enkä sanokaan, vaan sanon, että jotenkin kotoisaa on palata pirttihin ja nykäistä tuulen edestä ovi kiinni, että sinnepä jäät. Sisällä hirsikämpässä on hiljaista, lämmintä, pimeää ja kotoisaa.

Kun illan kähmässä pimeyden laskeutuessa puskin järvenselkää ja tiukka pienirakeinen lumimyrsky otti välillä kierroksia, mun sydämeni oli pakahtua ajatellessani sitä lapsenlapseni ikäistä poikaa, joka vuosi sitten taisteli lumimyrskyssä äitinsä kadottaneena. Voi, että se riipoo mun sieluani.

Mutta näissä on aina yksi lohtu. Se lohdutti vuosi sitten läheisen äkkikuoleman yhteydessä. Kohdehenkilö kamppailee vain hetken ja sitten kuolema armahtaa. Ei ihmisen elimistö kauaa kestä tuollaisessa onnettomuudessakaan, eikä äkkikuolemassakaan, kun sähköt katkeaa ja se on siinä. Tällä tiedolla lohduttaudun ja mieluusti lohdutan sillä muitakin. Jäljelle jäävillä on ehkä vaikeampaa. Suru kirvelee pitkään.

###

Iloisempiin asioihin, nimittäin pojan oluttuoppiin.

Se sattui näppeihini tiskien kuivausalustalta. Siinä oli outoja hieroglyyfejä, jotka oitis syötin tekoälylle aprikoituani, onko jopa Davinci-koodi 🙂 Tekoälyllä oli välitön selitys: skandinaavista riimukirjoitusta. Tulkitsi merkitkin: Algiz (symboloi turvaa ja yhteyttä henkisiin voimiin), Ehwaz ja Tiwaz, ensin mainittu edustaa kumppanuutta, toinen rohkeutta ja voittoa. Selevä tämä. Sen jälkeen otin kuvan kurkkupurkista ja pyysin tulkintaa siihen mahdollisesti piilotetuista viesteistä. Ilmoitti sen olevan ”lasipurkki, jossa näkyvät kurkut ja niiden kirkas liemi. Tulkintana tämä voisi olla merkki hyvästä makuaistista ja säilöntätaidoista. Liemessä näkyy myös mausteseoksia”. On se nokkela. 🙂 Kysyi lopuksi haluaisinko reseptivinkkejä tai tietoa kurkkujen säilöntämenetelmistä. En sanonut siihen mitään. Ottakoon yhteyttä Saarioiseen.

Tein tuosta sen konkluusion, että on ehkä kaiken viisain kurvata täältä huomenna kotiin. Toivottavasti ei kovin monta petäjää ole aamuun mennessä kaatunut ajolinjoille.

Hyvää vuoden viimeistä päivää Lukijalleni! Klara