Hyvä Lukijani,
toivon, että (kirjoitan oikein Isolla) Uusi Vuotesi tulee olemaan täynnä mielenvirkistystä, onnellisia sattumia ja hyvää mieltä.
Lisäksi toivon Lukijalle ja itselleni hyvintoimivia raajoja (ja rajoja, ks. eteenpäin 😀 ), vähemmän työpäiviä, loppuunsaatettuja perinnönjakoja, ajallaan maksettuja perintöveroja, ei enää kolmatta peltipoliisitervehdystä (ja kortin hyllytystä) ja kykyä sietää ikääntymisen myötä kulmikkaaksi käyviä käytösmalleja.
Käsittelen tässä ensin tuota respektin käsitettä ja siirryn sitten hetkeksi tänne, missä nyt olen. Aloitan respektistä.
###
Kulmikkaita käytösmalleja? Juu. Olen ollut havaitsevinani muissa, en itsessäni (vino hymy), luonteenpiirteiden karkeutumista iän myötä. Tässä joku esimerkki, yksityiskohdat sotkettu tunnistamisvaaran vuoksi ;D.
Esimerkki 1. Kerron olleeni perinnöksi (ja riesaksi?) tulleella Lapin lomaosakasviikollani. Kaveri X: ”Mehän varmaan saadaan käyttää sitä joskus?”
Esimerkki 2. Yritän saada autoni parkkiin ulkoilualueen P-paikalle. Se on usein läheisen kuntosalin käyttäjien autoja pullollaan salin P-paikan täyttyessä. P-paikka on kuitenkin tarkoitettu koira-alueen käyttäjille. Sadattelen tätä kaverille. Kaveri Y: ”Ha ha ha! Olen luullut, ettet mene sille kuntosalille mistään hinnasta! Menit silti, ha ha!” Väärinkäsitys kyllä, mutta liian riemukas reaktio, minusta.
Esimerkki 3. Luin kirjan, innostuin. Kerron kaverille. Kaveri Y: ”Eieiei!!! Ei! Ei vois vähempää kiinnostaa tuo kirja!”
Näkemykseni sinällään viattomista lausahduksista on tämä: ikääntyessä kontrolli alkaa pettää ja respekti horjahdella. Katsotaanpa, miten respekti selitetään.
Respectus (lat.) tarkoittaa kunnioitusta, arvostusta tai huomaavaisuutta jotakin henkilöä, asiaa tai ideaa kohtaan. Se ilmaisee myönteistä suhtautumista, arvostusta ja hyväksyntää. Vuorovaikutuksessa respekti lisää ja ylläpitää lähimmäisen omanarvontunnetta ja edistää rakentavaa yhteistyötä.
Hyväksyntä ja huomaavaisuus on mielestäni asian ytimessä. Ehdottomasti. Piilotettu ilkeys on yksi epäkunnioituksen ilmenemismuoto, minusta.
Kysyin tekoälyltä, mitkä seikat voivat johtaa epäkunnioitukseen. Edellytin tiedot lähteistä, joihin perustaa 😀 Näyttää osaavan haarukoida psykologian ja sosiaalipsykologian tutkimuskirjallisuutta. Näyttää tosiaan osaavan ainakin tässä asiassa hakeutua oikeille lähteille, mm. humanistisen psykologian ja sosiaalipsykologian äärelle. Tunnen vähän tuota aluetta. (Ja nyt Lukijani parahtaa: mitä huttua!? Miten se tohtori nyt tämmöisille aloille lipsahtelee. Mutta en ole kertonut koulutustaustastani ihan kaikkea 🙂 Olen suorittanut opintoja myös lääketieteen ulkopuolelta, minkä katson suureksi lahjaksi elämältä. Olenkin moniaasti sortunut epäkunniottavaan tirskuntaan pääni sisällä havaitessani kuinka lumoutuneita lääkärit ovat, kun joku jollain minikurssilla on raottanut heille humanistisen tieteiden akkunaa. Ovat saaneet maistiaiset toisenlaisesta tieteen paradigmasta, ja wau! Mutta tämä epäkunnioittava naureskelu edellyttäisi syventämistä – toiseen kertaan.
Mutta palataanpa epäkunnioittavan käytöksen taustasyihin, joita tekoäly kirjaa tutkimuskirjallisuuteen perustaen. Natsaavat arkijärkeen. Mainitsee nämä: henkilö tuntee itsensä riittämättömäksi ja saattaa pönkittää arvoaan vähättelemällä (alhainen itsetunto). Voi olla kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan (empatiakyky). Voi purkaa negatiivisia tunteitaan tai turhautuneisuuttaan (aggressio). Saattaa arvostaa vain omia näkemyksiään (narsistiset piirteet). Tässä yhteydessä kilisytän hälytyskelloa: narsisteja ollaan enemmän tai vähemmän kaikki. Narsisti-käsite on levinnyt helppoheikki-diagnostiikaksi markkinatoreille ja turuille. Terveeseen minäkuvaan ja terveeseen narsismiin kuuluu kyky rakastaa myös itseään – huomaa sana ”myös”.
Vielä mainitaan taipumus ylenkatsomiseen, minkä henkilö kokee oikeuttavan epäkunnioittavaan käytökseen. Vielä se, ettei kotona ole oppinut arvostavaa vuorovaikutusta. Väärinymmärryksiä voi tulla erilaisen kulttuuritaustan vuoksi. Vuorovaikutuskyvyt voivat olla kömpelöt. Kuormittuneena ja uupuneena voi käyttäytyä epäkunnioittavasti.
No, mitä esitetään ratkaisuksi respektin puuttumiseen? Tulisi keskustella avoimesti: mitä syitä on taustalla? Tulee asettaa omat rajansa (tämä on mielestäni tärkeää!): en hyväksy tätä. Voi yrittää ymmärtää tökeröä lähimmäistä: mikä hiertää häntä? Voi pohtia omaa roolia tilanteessa. (Voin laittaa loppuun kirjallisuusluettelon.)
Tämä tästä. 🙂 Kiitos, kun luit. Lopuksi asiaa täältä, missä nyt sijaitsen.
Olen Kuusamossa. Kävin eilen pohjoispuolen maastoissa tutkimassa jokiuomaa, josko näkisin eläimiä. Hiljaista on metsässä! Yksi teeri lähti kiepistä ja tikat koputteli. Jäivät koputtelemaan vielä, kun ilta kietoutui mustaan verhoon. Otsalampun valossa oli helppo palailla omia jälkiä pitkin autolle.
Mitä Kuusamoon ja sen alueisiin tulee, niin tunnen ne hyvin tietyistä syistä ihan nuoruudesta saakka. Minäkö? Ei, en ole kuusamolainen, en sukuanikaan. Mutta isäni tiettyjen linkkien vuoksi olen ensin joutunut, sittemmin saanut roikkua mukana täällä. Nuorempana olin kova laskettelija ja pysyn suksilla edelleen, mutta aiemman hevosvamman vuoksi on jossain määrin alkanut pelottaa kaikki, missä voi sattua ”jotain”. Mitä jotain? Ajatus on epämääräinen. No vaikka, että menee kinttu, olkapää, ranne tai pahimmassa tapauksessa pää. Tai joku laskee päälle. Onhan noita tappomalleja rinteissä ollut moneen jakoon.
Kuusamosta vinkkaan, että kun nk. must see-nähtävyydet on useampaan kertaan läpikäyty, niin siirry Jouni Laaksosen kirjaan ”Karhunkierros. Oulangan retkeilyopas ja kartta”. Ostaa kannattaa suoraan Jounilta, linkki tässä https://jouninkirjamyymala.wordpress.com. Jouni saa tuosta enemmän itselleen, välittäjäkauppahan aina ottaa omansa. Kirjassa on paljon vinkkejä Kuusamoon ja Oulangan alueelle (Tulivuori, Putaanköngäs, Runsulampi…). Jos harrastat geokätköilyä, niin geokätkökartasta löytää hienoja paikkoja.
Kun Karhunkierros on talsittu, niin heitäpä Keroharjun lenkki 17 km. Et kadu ja saat enemmän olla omissa oloissasi. Niitselysjoki pitää ylittää ylitysveneellä ja toisessa päässä olla kuski. Toinen pää tulee Liikasenvaarantielle, jolta pääsee myös hienolle paikalle Nurmisaarenniemeen, auton saa Liikasenvaarantien varteen. Muun muassa.
Lisäksi vinkkaan, että Jounilla on lukuisia oppaita pitkin Suomea. Uusin opas on Kainuun ja Koillismaan retkeilyopas. Minerva 2024. Jos Lappi on kaluttu, etkä halua norovirusta autiotuvilta, niin kirjassa on oivia vaihtoehtoja. Antaa kiinalaisten jäädä Lapin revontulia turistioppaansa kanssa kuvaamaan. Paikallisasukkaat ovat (useasta suusta kuultu) ajoittain väsyneitä pihalle tupsahtaviin turistibusseihin.
Kuusamoon, Taivalkoskelle, Pudasjärvelle, Suomussalmelle, Kuhmoon, Puolangalle jne. mahtuu vielä hyvin! Ja se, että Rukahelvettiin kannattaa pökkäytyä majoittumaan vain, ellei muualta löydä (yleensä edullisempaa) majoitusta. Himohiihtäjälle on Kuusamossa oivallinen määrä latuja – vaikka Oivangin seuduilla 🙂 Laskettelija toki menee sitten Rukalle, joka muuten ei ole tunturi, vaikka niin joskus aiemmin päättikin olla. Alunperin se on Rukavaara. Mutta yksi ryhmä unohtui! Siis se porukka, joka mielii päästä baariin bongailemaan uutta puolisoa. Yökerhossa istuu samalla tavalla siipaltaan karanneita kiiluvakatseisia. Voihan tosiaan olla, että vanha kumppani on kulunut käsissä ja levinnyt lituskaiseksi tai rypistynyt. Kuten allekirjoittaneelle on voinut käydä, jos peiliin katsoo ja uskoo remontoidun kylpyhuoneen uusittuun valaistukseen. Ei ois uskonu, että valaistus tekee ihmeitä – väärään suuntaan! Tuli heittämällä ainakin kymmenen vuotta lisää.
…no, puheet purkkiin ja liikenteeseen. Retkeilyt on retkeilty ja pakkanen kiristää täällä otettaan, joten feegikset pakenee paikalta.
Voimia, iloa ja suurta respektiä Lukijalleni, kun seuraa soopablogiani! Ja kiitos saaduista uudenvuoden toivotuksista ja tervehdyksistä! Klara
Tekoälyn antamat taustalähteet tässä, joka kiinnostuisi:
Carl Rogersin teoriat itsetunnosta ja itsensä hyväksymisestä. Tämän Rogersin tiedän, humanistisen psykologianhaaran edustaja.
Narsismi ja vuorovaikutus-aihepiiristä Jane Twenge & W. Keith Campbell: ”The Narcissism Epidemic” (En tunne tätä, onko populaarikirjallisuutta, nimi vähän siihen viittaisi tai amerikkalaiseen kevyeen tulokulmaan, en tiedä.)
Banduran sosiaalisen oppimisen teoria.
Paul Watzlawick et al. Pragmatics of Human Communication
Morton Deutsch, konfliktien ratkaisua käsittelevää
Sapolsky Robert: Why Zebras Don´t Get Ulcers. (mikähän tämä on?)
Janis Irving: ”Groupthink” sosiaalisista paineista ja käyttäytymisestä
Milton Rokeach, Slalom Schwartz, tutkimuksia arvojen vaikutuksesta käyttäytymiseen
Garol Gilligan ja Lawrence Kohlberg, teoriat moraalisesta ja emotionaalisesta kehityksestä
Klara Saken kirjoittaa 