Madeiraa ja ympäristön tarkkailua

Istun hotellin aamiaishuoneessa edessäni kahden iäkkään pariskunnan seurue, ruotsalaisia otaksun. Silmä karkaa tuon tuosta outfittiinsä. ”Takuulla ruotsalaisia”, kuiskaa Talonmies.

Mutta ennen kuin etenen tästä aiheesta lienee sana Madeirasta paikallaan – ikään kuin Lukijani ei kuunaan olisi paikasta kuullut tai täällä käynyt. Tämmöistä on itsensä protason ihmiseksi luuleminen. Vaarallista, mutta perin inhimillistä ajatella, ettei kukaan muu tiedä mistään mitään olipa kyse mistä tahansa.

Tässä välissä siirryttiin hotellin aulaan odottamaan kyytiä lentokentälle.

Finnair lentää Madeiran Funchaliin, oikeammin Santa Cruz-kylän kupeeseen ainakin tiistaisin. Tänne tuntuu satavan taivaalta konetta koneen perään, etenkin brittejä ja saksalaisia, mutta golfkentällä jututettiin islantilaisiakin. Oli pakko kysyä mitä heikkarin kieltä tuo on. Mukavia nuorehkoja, iloisia ja pulskia miehiä olivat.

Kahdeksankymmenluvun alussa nappasin Talonmiehen käspuoleen ja raahasin alttarille. Sanottiin ”tahdon” ja kurvattiin tänne. Oltiin opiskelijoita, köyhiä kuin kirkonrotat, mutta sukulaiset tukivat matkakuluissa. Täällä syötiin vähillä rahoillamme pääasiassa säilykekalaa ja hedelmiä. Paluumatkalla istuttiin hotelliaulassa lentokenttäkyytiä odottamassa (aivan kuten nyt) kun aloin funtsia, jotta olikhan mulla joku lentolippukin paluumatkalle. Aattelin, jotta ollaan samalla lipulla, aviopari nääs. Sen verran arvelutti, että varmistin Talonmieheltä. ”Mulla oma lippu”, totesi hän kylmän viileästi. Näinkö jää akka heti alkumetreillä julmasti kyydistä! Kaksi nuorta miestä näytti lähtevän samaan kyytiin, joten kävin tiedustelemassa onko kenties yhteinen lippu. Katsoivat hämmästyneenä ja totesivat, että kummallakin oma. Öh. No, talvitakin taskuunhan olin lippuni tulovaiheessa tumpannut ja liittomme sai jatkua.

Joskus buukattiin täältä jäämäpalareissu sisältäen vuokra-auton ja yöpymisiä pitkin saarta eri kylissä: Machico, Sao Vicente, Porto Moniz kuumine laava-altaineen, ainakin nämä. Jossain Pico Ruivo-vuoren näköalapaikallakin pysähdyttiin. Tiet menivät välillä kapeiksi ja rotkon reuna heilui vänkärinpuolella. Levadan pätkäkin tuli koetuksi, espada-kalaa ihmetellyksi ja kotiin vietiin annona-hedelmä. Sen siemenistä ei koskaan kasvanut risuakaan.

Mitä sanoisin Madeirasta? Ihana paikka. Täällä on aurinkoa… ja ihanaa viileyttä, sadetta välillä. Kanarian saaret eivät tälle pärjää, jos multa kysytään. Siistiä ja erittäin ystävällinen sörviisi. Samaa en sano Kanariasta, jonka kaikilla saarilla on tullut käydyksi El Hierroa lukuunottamatta. Houkuttelen jatkossa tyttären tänne kanssani levadoja talsimaan. Yhteisellä elontiellä jo vähän virttynyt (kuten minäkin) sulhaseni ei ole levadamiehiä. 🙂

Palaan aamupalapöytään, jossa voi aina tarkkailla kanssaeläjiä. Usein kansallisuus näkyy jo käytöksestä – ja vaatetuksesta. Seurueessamme eiliseen saakka olleet ruotsalaiset paheksuivat saksalaisia, usein nk. herrakansaa, omasta mielestään. On kaikenlaista kiilaamista ja röyhkeyttä buffet-pöydissä, vaikkeivät sentään napsi sormin ruokia kuten olen venäläisten nähnyt tekevän eri tason hotelleissa ympäri maailmaa. Nythän heistä ei juuri enää ole riesaa.

Aamupalalla edessäni ruokaili 4 kpl ruotsalaisoletettuja, ikäryhmä n. 80 v. Kuvailen heitä. Nainen 1. Kaunis, hoikka, pitkäraajainen. Otsikossa hiusväriin natsaava panta, tämän tyylin naisillahan ei koskaan ole räikeän kultaista eikä missään nimessä kirjavista halvoista helmistä värkättyä pantaa. Hillitty charmi on in. Kaunista taivaansinistä puseroa somistavat valkoiset helmet. Siistit, kapealahkeiset puuvillahousut. Kalliit vihkisormukset, ei mitään pääsiäismunalöytöjä joka sormessa. Hillitty meikki, ei räikeää kynsilakkaa, eikä rakennekynsiä tietenkään. Silmällä arvioiden rannekellosta on saanut maksaa, ei mikään rantarolex.

Nainen 2. Selkeästi kaunotar. Hillitysti raidoitetut vaaleat hiukset, otsatukan alta kimaltelevat kauniit silmät, missään nimessä ei tekoripsiä! Hillitty sinivalkoraitainen neule, hyvin istuvat kapealahkeiset farmarit, kauniit nahkamokkasiinit, hyvä vartalo kruunaa tunnelmaa (:D). Takataskuun on sujautettu pienenpieni laukkunen, vitja kulkee hartian yli.

Mies 1. Vaaleanpunainen Gant-paita, harteilla puuvillaneule samaa sävyä. Hiekanväriset puuvillahousut, Sketchersit. Musta pieni olkalaukku. Hoikka pitkä mies, vatsa-alue tiukkalinjainen, jonkin verran lantionikamien luutumaa, jonka vuoksi linkkuveitsiasento. Tyylikkäästi leikatut harmaat hivukset.

Mies 2. on porukan notkahdus. Pullea vatsa, rytyiset vaaleat puuvillahousut, taskut repsottaa. Istuiko niillä eilispäivän koneessa? Tummansininen pikeepaita ei tue asetelmaa, niskakiharat ja ruokkoamaton tukkahörsöke. Römäkkä ääni, röhähtelyä. Aj-jai, aj-jaj, vilken mistag i sällskapet.

… ja kun meteli aamiassalissa väheni sain selvää: nämähän ovatkin tanskalaisia. Ilmankos rva nro 1 on kuin kuningatar Margareta konsanaan helmine kaikkineen ja vartalo samaa venytettyä formaattia kuin kuningattarella (luopuiko hän juuri kruunusta?).

Mistä erottaa sakemannin? Teräskatse pyyhkii buffettiskiä, Erikan tahdissa marssi leikkeletiskille, pois alta risut ja männynkävyt…. ja kylmän viileästi kassiin eväät koko perheelle, koko päiväksi.

Slaavilaisuuteen liittyy jonossa kiilaminen. Tai toimitaan ”we are a group”-periaatteella. Eli yksi jonottaa ja pelipaikoille päästessä vinkkaa koko suvun paikalle hoitamaan asiansa samalla jonovuorolla.

Tässä pieni ystävällinen katsaus maapallon kansoihin. (Nyt tuosta lähtee taksiin Itse Lentäjä silakanharmaine ohimoineen, oletettu perämies ja pikkulentoemot sipsuttavat korkkareissa pillerihatut kenolla johtourosten perässä. Meikäläinen nostaa vaelluskengitetyn kavionsa toisen takajalan yli ristiin ja vaihtaa sohvalla asentoa.)

Hyvän tähden, mahtaako Lukijani enää viihtyä linjoilla? Yhtä kaikki, nyt odotellaan kuskia, joka kyytii meidät pelivehkeinemme kentälle. Mikäli Lukijan ystävä tai perätihän itse on tulossa samaan koneeseen, niin me ollaan se virttynyt entinen vihkipari, jolla on mailakassit ja pari laukkua. Ja ihan iloinen ilme päästä rakkaaseen kotimaahan. Sukset siellä jo odottavat hiihtäjää, jipii!

Dom dia ja kuulumisiin, Klara

2 vastausta artikkeliin “Madeiraa ja ympäristön tarkkailua

Jätä kommentti rautalintu Peruuta vastaus