Sadepäivän pisaroita ja huurua hatussa

Kesän retkikohteita 😀

Hyvä Lukijani,

terveisiä Suomesta. Hiton hyvät kelit nykyisellään, uima-ankka puuttuu ja käsikellukkeet, niin varusteet istuu vallitsevaan säätilaan. Höh. Harmittaa hiihtolomalaisten puolesta.

###

Tässä on nyt semmoista maailmanpolitiikkaa, että päätin (jos pystyn!) toimia mediassa tänään olleen psykologin ohjeen mukaan: korkeintaan pari uutistarkistusta per vrk. Olen polskinut kaikissa maailman uutisvirroissa niin, että päässä kaikuu ja humisee. Huh huh.

Edellä mainituin perustein kirjaan muutamia virkisteitä, jotka on ilahduttaneet. Aloitan tv-ruudusta nappaamastani uutiskuvasta. Kun tämä tuli tv-ruutuun huudahdin rinteen alapuolella recleinerissaan könöttävän Talonmiehen suuntaan*, että katsotko uutisia! Ja sain hepulikohtauksen 😀 Vieläkin menee pikapulla henkeen tätä katsoessa:

Heikki on aivan toppen! Olen sydän syrjällään jännännyt koko ajan, koska putoaa parvekkeelta. Mutta siellä sinnittelee! Tuulessa ja tuiskussa 😀 Antoi tästä tilanteesta tyylilleen uskollisen, asiallisen toteavan lausunnon. Hyvä Heikki! (*Talonmies istuu pikkuruisessa työhuoneessaan tuijottaen hehtaarinkokoista tv-ruutuaan meikäläisen kansoittaessa olohuonetta, jonne hyvinkin mahtuisi yksi Talonmies. Mutta tämmöisiähän vanhat liitot ovat 🙂 Lebensraum, sanoo saksalainen.)

###

Ilahduttava oli myös päivän urotyö. 😉 Päätin maksaa ansiottomasti minulle tulleista perinnöistäni osan yhteiseen valtion verokirstuun, ettei unohdu. Verottajan sivulle ei varmennekortti nyt kelvannutkaan ennen pientä sompailua. Vielä pitää miettiä, kuinka perikunnan veroasiat hoidetaan, koska:

  • niitä ei voi hoitaa sähköisesti, ellei…
  • kuolinpesällä ole Y-tunnusta, jota…
  • ei myönnetä pelkkien veroasioiden vuoksi, joten
  • täytyy toivoa, ettei veroehdotuksiin (2 kuolinpesää) tule korjattavaa, jolloin
  • pitäisi saada toiselta perikunnan jäseneltä valtakirja, joka…
  • pitää tehdä paperille, joka…
  • pitää lähettää postitse valtakirjassa merkittyyn osoitteeseen verottajalle

Byrokratia kuolinpesien kanssa on ollut järkyttävä ja sata kertaa pahempaa kuin kuvittelin. Viimeisin veto: Maanmittauslaitos oli vailla viitisenkymmentä vuotta sitten kuolleen isän virkatodistusta. Miksi ? Siksi, että toisen poisnukkuneen asunnon viime kesänä ostanut taho ei saanut omistajuuttaan merkityksi Maanmittauslaitoksen (sic!) sähköiseen huoneistopäläpäläbum-rekisteriin, kun ei tiedetty isän lasten lukumäärää. Asiasta minulle soitti kiinteistövälittäjä, jolle oli soittanut ostajan pankki, jolle oli soittanut Maanmittauslaitos, joka oli ensin soittanut ostajalle. Nuppini poksahti kuin shampanjapullon korkki ja karjuin ruokapöydässä atrioimassa olleelle talonmiehelle: ”Jumaliste! Nyt tarvitaan todistus siitä, ettei isälläni ollut lapsia!” Talonmiehellä meni ruoka väärään kurkkuun ja oltiin revetä tilannekomiikasta ja koko soosista, mihin tässä on jouduttu kaikkinensa.

Ehkä kirjoitan koko proseduurista veikkohuovismaisen julkaisun, onhan lakkarissa sekalainen setti erilaisille papereille tuherrettuja muistiinpanoja. Kahden eri papin soitoista, keskustelusta hautausmaan seurakuntamestarin kanssa, seurakunnan viraston kanssa, kuolinsyytutkijan, kahden eri pankin, vakuutuslaitosten, teleoperaattoreiden ja hautureiden kanssa. On muistiinpanoja seurakunnan haudankaivuista, haudanhoitosopimuksista, verotuksesta. Keskusteltu on myös sairaala-arkiston hoitajan, lääkärin, asunnonvälittäjän, automyyjän, hoivakodin, edunvalvojan ja terveyskeskuksen kanssa… and much more. Nyt on piuhat jo niin venyneet, että odottelen rauhassa mikä virasto lähestyy seuraavaksi. Maanmittauslaitosta en osannut odottaa.

###

Näin päästiin iloisiin asioihin! 😉 Hyvä puoli: unohtuu Rumpit ja Puuttinit, kun miettii kärsimyksiään. Toivottavasti Lukijani pääsee helpommalla!

Ja nyt kassia pakkaamaan ja baanalle, kun on pari työpäivää edessä. Kesää odottelen ja katselen kartoista minnekä suuntaan lähtisi milläkin viikolla. Ajatus kulkee etelästä pohjoiseen, tulva-ajat pitää huomioida ja mahdollisuus lumisateeseen Lapissa kesäkuussakin. Pakka on siis auki: kunhan pääsee metsään niin kaik käyp!

Voimia ja huumoria päivään toivoo Klara

Tämmöinenkin päivä oli, eipä uskoisi, kun ikkunasta katsoo.

3 vastausta artikkeliin “Sadepäivän pisaroita ja huurua hatussa

    1. Kiitos 😀 Vakavasti olen harkinnut. Toisaalta kuristaa kurkkua, kun ajatteleekin koko rumbaa. Prosessi on kuin hyrrä, josta marsu on aikapäiviä lentänyt ulos ja harhailee sinne tänne, mutta hyrrä pyörii ja vinkuu lisää pyöritettävää.

      Tykkää

Jätä kommentti