Roikkuvia silmäluomia ja romua eteisessä

Lusikallinen kukkavirkistettä Lukijalleni ja itselleni.

Hyvä Lukijani,

Luin juuri Joensuun tilanteesta, jossa otettiin niskalenkki (pitää tarkistaa, hetki) unteluudesta ja hervakkuudesta. Hyvä!

Kaikenlainen rehvakkuus puuttuu täältäpäin. Syy: The Rakki, os. Riiviö vonkui jotakin (naisjuttuja?) yön yli ja unet jäi neljään tuntiin. Haen täältä nyt potkua.

Edessä on ajomatka hevoskaverin luo. Hän on onnellinen kahden hevosen omistaja. Toinen hobusista on uusi tulokas ja aika käydä sitä tervehtimässä. On käsittääkseni suokki (ammattikieltä, tarkoittaa: suomenhevonen). Hevoset ovat köökinakkunan alla, että sen kun viskaa heinät tuuletusakkunasta No, huumoria: pihalla on talli. – Minäkö? En! Mistään hinnasta en nouse enää selkään. Tapaturmavakuutukseni on loppuunkulutettu.

###

Tästäkin virkistyy, vähän. Venäjällä oli laajoja metsäpaloja tuona kesänä. Se värjäsi auringonlaskut ja nousut kummallisen näköisiksi.

Reissu tulee olemaan sekalainen. Eteisen näkymä kertoisi Lukijalleni kaiken. Kuvaan lyhyesti:

  1. Yksi 65 litran rinkka. Sisällä leiriytymisvermeet, makuupussi, alusta, keitin tyyliin ”Äitini Pakkasi Varalta Mukaan”. Osa tavarasta pursuaa lattialle, kun en ole saanut tungetuksi. Osa romusta siirtyi…
  2. …rinkkaan numero kaksi. Siinä on päiväretkivarusteet… siis lähes kaikki. Melkein.
  3. Lisäksi on valtava pressukankainen kauppakassi eli ensi yön vermeet.
  4. Lisäksi on muistettava ottaa ruoat. Ja hommattava vielä hevosille porkkanat ja isäntäväelle kahvipaketti ja paakelsia.

Suunnittelen yhtä yöpymistä maastossakin, jos saan auton jonkun tien varteen niin, ettei se tuki puurekkojen väylää. Niitä siellä riittää. Itärajaa hakataan kai viimeiseen tappiin. Ehkä siksi, että tsuhnat huomaavat, jos rajan yli livahtanut vanja piileksii ainoan pystyyn jääneen rungon takana.

###

Mutta aura-autoja siellä ei kaahaile leventämässä baanaa kahdelle menopelille, hyvä jos edes yhdelle. Otan lumilapion mukaan ja lapioin tilaa, mikäli löytyy aurattu metsätie ja tiessä valmiiksi pieni sivupistokin.

###

Aina on oltava plan B. Niin nytkin! Olen bongaillut laavuja ja yhden autiotuvankin, mutta lähialueillakaan ei taida päästä tällä aikaikkunalla. Jos laavutkin vetävät vesiperän, otetaan plan B.

Plan B: ajetaan toistasataa kilometriä. Jarrutetaan, puretaan kamppeet ahkioon ja jätetään auto. Väijytään pimeäntuloon, jolloin raahustetaan pimeän turvin yksityisomistuksessa olevan tuvan lähimaastoon. Vedetään leiri siihen, hiivitään hakemaan vesi tuvan kaivosta, käytetään hyysikkää, tehdään tulet puuliiterin taakse (tuvan puista), keitellään tsajut ja käydään maate.

Aamusella riuhtaistaan kämpänovi auki ja kiljaistaan, ”Huomenta pojat!” Pedistä nousee kolme päätä. Kahdella on mitokondrioissaan sama DNA kuin minulla, kolmaskin kuin oma poika. Eikä tässä vielä kaikki: kämppäkin on minun. Jotta Euroopan omistajan asenteella astutaan torppaan.

Selitys: pojat on mökillä kalareissulla yhteisesti sovittuna ajankohtana, en tunge ilonpilaajaksi tietenkään. Lähtevät joka tapauksessa sunnuntaina.

###

Lopuksi virkistekuva. Pelattiin Talonmiehen kanssa muistipeliä. Hiton monta korttia oli kahdelleen pelatessa. Peli venyi ja vanui kunnes lopuksi oli enää -häh?- kolme korttia. Ei ehkä muistettu pelin tuoksinassa ottaa jossain kohtaa löytyneestä parista kuintoinen pois. 🙂 Muistipeli on siis tarpeen.

Ihan kädet ristissä tuon äärelle hiljennyttiin 🙂

Nyt pontevasti eteisen romuläjän kimppuun, mars mars!

Kiitos Lukijalleni, Klara

Yksi vastaus artikkeliiin “Roikkuvia silmäluomia ja romua eteisessä

Jätä kommentti Nimetön Peruuta vastaus