istun junassa, josta ostin paikan hiljaisen tilan äärimmäiseen kolkkaan. Mutta kuskin ja ekstraluokan välisessä neuvotteluhytissä käy semmoinen räkätys, käkätys ja puheenparsi, että aattelin repaista oven auki ja muistuttaa, että puhe kuuluu liian hyvin tänne euroilla ostetulle paikalle, jossa me istutaan ku kirkossa.
Päätin kumminkin odottaa konnaria, jotta voi reklamoida. Niin mitä huttua! Vähän ennen jotakin väliasemaa neuvotteluhytistä ryntää ulos kaksi – konnaria! Nehän siellä hemmetti vie on räyhänneet! Naiskonnarikin varustettu megafoniäänellä, eikä toinenkaan hiljainen ole.
Näköjään edes konnareihin ei enää voi luottaa.
Terveisin Klara
Klara Saken kirjoittaa 
Wapputervehdys Klara!
Tästä tuli mieleen, kun raskaan työpäivän päätteeksi istuin junaan Pasilassa. Kun konnari tuli tarkistamaan lippuja Tikkurilan jälkeen, pyysin, että hän tekisi jotain, että tuo kamala ujellus täällä junavaunussa saataisiin hiljenemään. Konnari lupasi käydä hiljentämässä Sinfonia Lahden huilistin, joka harjoitteli illan konserttia varten lasikopissa. Kiitin. Että tällainen kulttuuri-ihminen täällä. Ei se sävelkulku taatusti mennyt sitten illallakaan oikein, olisi pitänyt antaa jatkaa harjoittelua. Eikä se edes ollut mikään kamalan nopea luritus, ihan vaan pii-pii-pii-pi-pi-pi-paaa. Nyt kun soittelen maniskaa, niin ymmärrän miten vaikeita jotkut kuviot ovat.
Hauskaa Wappua!
-Lea
TykkääLiked by 1 henkilö
Hauskaa wappua sinnekin suuntaan! Katuojassa virutetut kellastuneet lakit päähän ja raitille meuhkaamaan!
Ei vaiteskaan.
Mitä pillinsoittoon tulee, niin vähän oli viime tippaan soitot jääneet junasoittajalla. Meikä pillipiiparina ei pysty edes kotona soittamaan, kun jo tulee Rakilta reklamaatio. Sama haitarin kanssa, ei pääse juoksuttamaan elämää juoksuhaudoissa loppuun ilman että on turre vieressä ääniaseen kanssa. Onneksi se käy lenkittämässä Talonmiestä, niin voi jonkun pätkän soitellakin.
TykkääTykkää