Itärajaa vartiomassa, päivä 3.

Hyvä Lukijani,

enpä ole tohtinut yöpyä riippumatossa. Sen verran lämmin kämppä vetää puoleensa. Iltauinnilla, siis muutamilla uintiliikkeillä, toki kävin ja aamusta uudelleen ja nyt illalla. 🙂 Lienee jokin geenipoikkeama. Vesi oli tänään merkittävästi eilistä (+3) lämpimämpää, nimittäin +4 (nuorisokielellä lol). Hyytävää on. Vedestä noustessa ihoa pistelee ja jalkoja kivistää. Miksi hitossa ihminen menee tuommoiseen paikkaan, en ymmärrä. Ja silti menen. On asioita, joita tiede ei pysty selittämään.

Tuon sammakon suhteen sen sijaan tiedekin pystyy. Olen suuri sammakkojen ja konnien ystävä ja mielellään pähkään niiden asioita netin dokumenteistä. Omistankin todennäköisesti valtakunnan suurimman eläkemuorin sammakkovalokuvakokoelman, yksityisen siis :). On myös sammakkopornoa, jota ei voinut olla havaitsematta mm. vuosi sitten Vuori-Kalajalla Rautalammilla. Yritin jopa pelastaa yhtä useamman sulhasen pihteihin joutunutta sammakkoprinsessaa. Kova oli myös lemmenveisuu yhdessä lampareessa. Siitä on ihan videota lähetettäväksi johonkin playboyhin julkaisusarjassa ”Maailman onnellisimman kansan lammikkoeläimiä”.

Loppukesästä, kun yöt pimenevät, hyydytän rupikonnia mökkipolulla otsalampun avulla ja vien kameran ihan liki konnanpärstää. Että niillä osaa olla hyvät ilmeet 🙂 Olen nähnyt samanlaisia joillakuilla ihmisilläkin. Ehkä heillä on rupinen, kuiva ja konnamainen nahka vaatetuksen alla, ken tietää.

Tutkimusteni perusteella tämä sievä, kuolleeksi tekeytynyt vastaantulija oli sammakko, ei konna. Ruskosammakko vai viitasammakko, ehkä Lukijani osaa sammakkoläksynsä paremmin? Hauska ja herttainen vastaantulija joka tapauksessa.

###

Tästä seuraavasta ei voi sanoa samaa. Oli hakeutunut hiekkatien lämpimään santaan nauttimaan auringonkilosta pyöräillessäni paikalle ja viittä vaille ylitseen. Tunnen kyllä tätäkin eläintä kohtaan sympatiaa vanhana pesiensä tarkkailijana, kun sellainen paikka oli aikanaan kotimme lähellä. Mutten silti menisi naamakuvaa ottamaan.

Olen kandiaikana hoitanut kaukana keskussairaaloista eräässä pienessä suomalaisessa terveyskeskuksessa ikäihmistä, joka oli astunut tälläisen päälle. Siinä oli jonkin aikaa kokemattomana lääkärinalkuna vitsit vähissä.

Sahatakki oli siis vastaantulija nro 2. Kuvakaappaus videosta, olen ”cropannut” kuvaa, siis keskittänyt kuvaa kohteeseen, siksi on vähän hämyinen. Hyvin ketterästi ja toisaalta majestettisen tyylikkäästi lipui tiehensä.

Tässä yhteydessä haluan sanoa, että semmoista ei ole kuin kyypakkaus, eikä kortisoni ole drug-of-choise kyynpuremapotilaan hoidossa. Vieläkin joillakin keskustelupalstoilla Self Made-asiantuntijat sen nimiin neuvovat toisiaan. Suurin ongelma kyyn puremassa ei ole allerginen reaktio, vaan romahtava verenkierto. Lienee nykyisin jotakin vastamyrkkyä olemassa, mutta olen tippunut kärryiltä lopetettuani päivystämisen 15 vuotta sitten.

Se kauhutarinoista.

###

Täällä vedenpinta on nyt kuin peiliä. Ryslandian puolella näkyy punertavaa taivasta. En ymmärrä, eikö aurinko laskekaan enää länteen? Vai onko oma päänsisäinen kompassi vinossa (todennäköisesti, eikä pelkästään kompassi). Näyttäisi olevan jonkinlainen sadepilven näköinen rietalekin tulossa.

Entä telkkäkuulumiset? Telkkäherra väijyi päivällä tavanomaisella, jokakeväisellä paikallaan. Eli meidän rantavedessä, josta kuhahti läpsyttävään lentoo saapuessani nurkan takaa tämmäämään pyörää rannanpuoleiselle seinustalle. Kaarsi juhlavasti järven yllä ja hävisi puunlatvojen taa.

Mutta minäpä olen jo ehtinyt kiikkua katolle miinoittamaan piiput. Samalla nakkasin alas Talonmiehen sinne ampuman pullonkorkin. Oli näetsen ostanut lähikaupasta, 60 km päästä siis, jotakin samppakaljan tyyppistä juomaa (8% alkoholia) ja kilisteltiin syntymäpäivänsä kunniaksi siitä muovipikarilliset.

Yöterveisin, Klara