Droonimuurilta terveisiä

Hyvä Lukijani,

kurvasin itärajalle katsomaan valmiiksinuohottua* laituria. Hieno on! En nyt laita kuvaa, itärajallahan salamyhkäisyys on valttia 😉

(*siis nuohoojamme teki sen )

Tuohon liittyen kerron, että puolukoita poimiessa kuuntelin Ruben Stillerin eilisen podcastin, vieraana Ilmari Käihkö. Ruben pohti median vastuuta kansalaisten mielentilan suhteen, resilienssin ylläpidossa. Tarviiko median pelotella ihmisiä klikkiotsikoilla? Seuraava lause piti kuunnella kahteen kertaan: ”Puolustusvoimat ei tietenkään voi kaikkea kertoa. Vaikka sitä, että itärajalla liikkui drooni.”

Hätkähdin: tarkoittiko oletettua tilannetta vai tiesikö jotain. Oletukselta kuulosti. Nääs, uskokoon ken haluaa, havahduin täällä about toissa kesänä outoon ääneen ja havaitsin rajaa pitkin kulkevan valkoisen ilma-aluksen. Kuin zeppeliini ja perässä propeli, josta pörisevä ääni lähti. Muistaakseni jonkun videonkin sain. Vehje oli jo kauempana, mutta joku möhkäleen kuva taltioitui. Ja sanon: havainto on varma. Jäin odottamaan median kertovan siitä, muttei sanaakaan. Olisi mielenkiintoista tietää kummanko puolella härveli oli. Ja oliko joku ilma-alus vai drooni.

Ensikokemuksen drooniin sain jollain Keski-Euroopan lentoasemalla noin 15-20 vuotta sitten. Kentällä oleva putiikki myi leludrooneja, hintakin edullinen. Innostuin hiiteen: tuommoinen olisi kyllä hauska saada! Työpaikan ruokasalissa keuhkosin tästä porukoille. Katsoivat hitaasti ja jatkoivat mitään sanomatta soppansa lusikointia. Eipä arvattu, mikä käyttö droonille myöhemmin tulee. (Ryssänmaalta ehkä kyberteitse nyt muutettiin fonttiani. Vaihtoehto: söhläsin jotakin itse.)

###

Sijaitsen siis torpalla muutama kilometri rajvyöhykkeestä. Keli on komea ja pistää liikkeelle. Eilen kuljeskelin metsissä tavoitteena edetä ryteikköjen ja soiden läpi laavulle. Olin varhain liikkeellä ja ajelin metsätien päähän. Tuolla alueella tuttu metsästäjä oli vastikään nähnyt enemmänkin karhun jälkiä. Väyläydyin paikalle havainnoimaan. Nostaessani autosta reppua kuulin lähestyvän auton äänen. Kiroilin: eikö mis-sään saa olla rauhassa! Tuli maasturi, josta nousi hymyilevä, maastopukuinen mies kysyen paikallismurteella kulkusuunnitelmistani. Olivat siihen linnustamaan tulossa, mutta oikein hyvin voivat mennä kauemmas, ei mitään ongelmaa! Kiittelin kovasti!

Nämä ihmiset täällä mettien perillä on uskomattoman hyväsydämistä ja kilttiä sakkia. Siitä on useita havaintoja. Muun muassa joku vuosi sitten rengasrikossa. Vaikkeivät voineetkaan auttaa, kävivät jopa uudelleen kysymässä, joko hinuri on tulossa ja onko kaikki muutoin hyvin.

…Kysyin nytkuitenkin varoiksi mihin päin ampuvat. 🙂 Mutta en koko päivänä kuullut laukauksen laukausta. Ainoat äänet tulivat yli lentäneestä hanhiaurasta, kaak kaak. Karhun jälkiä näin, mutten läjiä. Maasto oli haastavaa, joten luovuin laavusuunnitelmasta ja otin plan B:n. Löysin sitten kanttarelleja ja haaparouskuja ja etenin suolle (sic!) laittelemaan tulet risukeittimeen. Paistelin siinä makkaran, join kahvit, autin kelistä ja olin kaikkinensa retkeen oikein tyytyväinen.

###

Tänä aamuna singahdin päivän valjetessa oitis rantaan ottamaan ylimmän kuvan. Siitä nopea pyrähdys kämppään hakemaan pyyhettä, paluu rantaan ja veteen. Paljoa ei +8 asteisessa vedessä pysty räpiköimään, kastautua vain. Mutta joku rutiini aamukylvystä on täällä muodostunut. Roikaisen veteen, kun jäät lähtee, syksyllä sama toistepäin. Avannossa en ui, missään.

Melomistakin tänään hetken mietin, mutta olen varovainen näillä vedenlämpötiloilla. Järvellä ei ole yhtään ketään nyt ja hyvin vähän muulloinkaan, joten huonosti käy, jos haveri sattuu.

###

Olin aatellut tänään lepäillä. Eilinen retki otti voimille: selkäsärkyä ja yöllä lihaskramppia.

Päätin aamusella vain hakea vähän puita ja lepäillä sitten. Mutta vielä saunavesien haku, ovatpa valmiina. Sitten kuitenkin hetkeksi puolukkaan, kunnes loppuivat pakasterasiat ja oli palattava kämpälle. Olikin vielä tiskattava ja pyyhittävät pöytä. Sitten kaivosta vettä, kompostin vienti, liiteristä lisää puita kaminaan ja niin edelleen ja poispäin ja joka suuntaan. Lopulta päädyin tähän lepäilemään vasta illankähmässä.

Välillä on toki pysäköitävä uudelle laiturille kuuntelemaan kuikkia. Korpitkin juttelivat keskenään. Kuinka laaja onkaan niiden äänirepertuaari! Älykäs ja sosiaalinen lintu.

Talonmiehen kanssa on huomattu ajan kuluvan täällä tarkkaan vedenkannossa, puita hakiessa ja pitäessä infraa yllä 🙂 Olen kova tyttö retkeilemään täällä(kin), mutta Talonmiehen ja mustin jäädessä kotiin menee päivästä ainakin puolet hiissaten reittiä kämppä-kaivo/liiteri-kämppä. No, mitäpä haittaa. Mutta huomenna palaan retkeilemään lähiselkosille.

Loppukaneetti: tässä kirjoitellessa nakkelin samalla vieressäni olevaan kaminaan klapeja ja koitin pysyä hereillä. Ei ihme, onhan tässä lepotuolissa suloisen lämmintä, kun sisälläkin näyttää olevan asteita 23.5. 😀 Ilmankos nukuttaa. Mutta olkaatten rauhallisin mielin! Olen kyllä tarkkana ja ilmoitan oitis tähän blogisivulleni, jos havaitsen rajalla epäilyttävää lento- tai muuta liikennettä.

Kuulumisiin, Klara