Mökkihöperölästä ehtoota, kuuluuko – kuuntelen?

Hyvä Lukijani,

tälläistä on villieläinvanhuus. Että hyvä kun saa pakaasit tuloaulan liukuhihnalta revityksi, niin jo on nilkka suorana kaasuttamassa kotipihasta kohti itäisiä maita. Siis kotimaan rajojen (toistaiseksi vallitsevien) sisäpuolella suuntana itäinen maa, jota ei saa nimitellä. Saimmehan jo lapsena oppia, että a) ketään ei saa nimitellä ja b) ketään ei saa osoittaa sormella.

No, osoitin muutaman kotiyön jälkeen itseäni sormella näin sanoen: ”Lähdet tänään mökille.” Vastasin: ”Selevä!” ja ryhdyin pakkaamaan. Pakkaaminen sujui yllättävän helposti. Meinaan, että jos mitä reissua suunnittelee ja aloittaa pakkaamisen hyvissä ajoin, niin hyvät pyssyt sitä kauhomista ja tavarain siirtelyä, pähkäilyä ja kaikkien pakaasien penkomista ees kahtaalle, kun ehti jo unohtaa mitä tulikaan pakatuksi ja mitä ei. _Nyt luova tauko, saunanhuoltoa: sauna kuivumassa ja ovi ulos asti sepposen seljällään._

Sauna huollettu. Ja kuten meikäläiselle tyypillistä, homma eskaloitui. Kaminassakin on taas tulet. Ja päässä otsalamppu, sillä akkuvirtaa on enää rapiat 30% ja pirtti pimenee hetkellä millä hyvänsä. Jälkeläinen opetti, ettei akku koskaan anna virtaa nollille asti. Evvk, sillä sähkö ylipäätään ei ole koskaan kuulunut intressipiiriini. Torppa kuitenkin on opettanut sähköoppia kantapään kautta. Invertterin onnistuin jo kertaalleen särkemään hiustenkuivaimella, koska logiikkani ”mitä pienempi laite, sitä vähemmän tarvii tehoja” ei pitänytkään paikkansa. Outoa. Äkkinäinen aattelisi, että mitä isompi laite, sitä enemmän tehoja. Jälkeläinen: ”Me ihmeteltiin, että mitä ihmettä se hiustenkuivaajalla mökillä teki!?” Sanoin, että kuivasin tukkaa, so simple is that. Lopputulos vaan osoittautui työläämmäksi.

###

Saablari, että täällä on pimeää kuin Sudanin yössä. Kaikki valosaaste puuttuu totaalisesti. Ja kaikki kaupunkikaverit kauhistelee: ”Miten uskallat siellä pimeässä olla yksin?” Vastaan pääsääntöisesti, että hyvin. En keksi mitä täällä pitäisi pelätä, mutta kaupungissa kyllä keksin. Nyt kun katson akkunasta, näkyy pelkkää mustaa. Ja kun sähkö katkeaa, niin säkki putoaa päähän – jossa on otsalamppu! Aina kannattaa varautua.

Sitä on talonmiehen kanssa mietitty, että mikä on toimintamoodi, jos itänaapurin tsaari livahtaa suojakaartinsa haarain välistä, luikkii rajan yli ja tulee pimeän turvin kuistille. Uskaltaako sen vieressä seistäkään, kun joutuu samalle ampumalinjalle. Ehkä voisi pyytää peremmälle, keittää tsajua ja tarjota jälkeläisen kamalaa Minttu-likööriä*. (miettii…) Ei, ei se uskalla ottaa mitään, nälissään on, mutta kieltäytyy. No, saunaan se kumminkin menee. Kipaisen järvestä äkkiä enemmän pesuvettä ja pyyhkeen laatikosta. Selkää en mene pesemään, ei noista tuommoisista koskaan tiedä, kookeepeen kasvatti. Täällä on kerrossänky, saa nukkua alapetillä. Ittelle olen varannut yläpritsin. Sieltä on hyvä vaania, vaikka olisi itsekseenkin.

*Otin eilen snapsilasillisen (jälkeläisen sekin) ja jotenkin onnistuin vetämään sen henkeen. Kokeilkaapa! (En suosittele sittenkään, koko trakea eli henkitorvi oli kuin tulessa.)

Lukija jo huokaa: eikö ne sähköt jo katkea! Turha toivo: tässä tietokoneessa on vielä 98%.

Alakuvassa kuikelon lakki päältäpäin. Pituutta tolppakintulla oli noin 20 cm, lakin halkaisija ehkä 6-8 cm. Hatun alapinnalla oli heltat. En ole ennemmin tälläistä nähnyt. Jos Lukijani tietää mikä tuo on, niin on hyvä ja kraapaisee kommenttiosioon.

Löysin suppilovahveroita kolmisen litraa. Ensiksi menin ykköspaikalleni, jossa joku viikko taapäin havaitsin pieniä alkuja. Mutta mitä! Koko tienoo oli avohakattu! Se on nyt täällä suurta hottia ja metsää kaatuu kuin heinää vaan. Puurekka kun tulee kapealla metsätiellä vastaan, niin ei paljoa naurata.

No,suppilovahveroita* on jo riittämiin, mutta tämä on tilaustyö jälkeläiselle. Keittelee niistä omia liemiään, kova poika kokkaamaan. (Kuten Lukijani muistaa, kuulun Se On Suppilovahvero Eikä Mikään Suppis- eloveenakapinavastarintaliikkeeseen. En hyväksy mitään ”suppiksia”, se oin kunniakysymys, niin hieno sieni, ettei sitä häväistä millään purukumi suussa lätkytetyllä ”suppiksella”. Ja broileri on broileri, ei ”broisku”. Ja terassi on terassi, eikä mikään fakin ”terde”. Jos ei ole aikaa puhua kunnolla, niin on hiljaa. L´ultima parola, le ternier mot.)

###

Rajaseudulla on rauhallista. Kuljeskelin kaikki päivät metsissä ja näin karhun elämisen jälkiä, revittyjä kantoja ja talsimuksia. Kaikkea hienoa näkyi siitä huolimatta, että marras on puhaltanut lehdet puista ja imenyt värit kasveista – muttei ihan kaikista! Silti tämäkin aika on luonnossa liikkujalle täynnä hienoja elämyksiä! Nautin täydellisestä hiljaisuudesta, kun vain tintit jotakin virkkovat ja tikka naulaa runkoa. Valoisaa aikaa on vähän, mutta pimeyden syli upea. Säkkipimeyttä parempaa turvaa ei ole. Kun otsalampun metsän keskellä sammuttaa, ei kukaan tiedä missä olet, heh! Eilisiltana istuin yli puolenyön tuossa rantakivikossa vain hengittämässä syvään ja läksin sitten otsalampun valo päilähdellen tapailemaan polunpohjaa. Paikkakuntalainen hevoskaveri kertoi tulleensa naapurista lähes käsikopelolla, kun ei ollut ottanut naapurin tarjoamaa lamppua lainaksi.

Aamusella mökistä ulos tullessa lähti ukkometso droonina lähipuusta. Sitten sieneen lähtiessä liiteli kaksi kaurista auton keulan edestä. Kuten Lukija havainnee nautin joka hetkestä. Huomenna on kuitenkin palattava sivistyksen pariin muutaman velvollisuuden vuoksi ja katsomaan Talonmiestä. Ja loppuuhan tuo akkuvirtakin, enkä ala aggregaatin kanssa ähräämään. Se on vihoviimeistä hommaa polttoaineen läträyksineen.

Mutta nyt ammun alla olevat punaiset pirteyspommit sinnepäin voimaa antamaan. Sitten könyän yläpritsille, sytytän seinään naulaamani jouluvalot ja ryhdyn odottelemaan, josko oveen koputetaan 😀

Teitä tervehtien Klara von Köchel-Verzeichnis, joka nyppää sinnikkäästä akusta punaisen ja mustan kaapelin irti ja nousee katonrajaan (eipä tarvikaan, akku ymmärsikin itse sammua)