Terapiapuheita ja huonoa käytöstä

Hyvä Lukijani,

Taivahalle kiitos, että on blogi, johon raportoida jatinoita terapeuttisella tulokulmalla. Olkoonkin, että elämän mottona koitan pitää laittamatonta toteamusta, jonka luin jostain svedujen aviisista – vai sanoiko sen joku, en muista. Mutta olen kirjannut ylös ja se menee näin:

”…att vara lycklig trotts allt”. Suosittelen tätä tulokulmaa ja ryntäänkin oitis kirjaamaan tälle pönkkää ja evidenssiä.

Aloitan aamusta. Isänpäivä ja Talonmies mökillä, jonne suuntasin tuliterällä teräsratsullani. Sata kilometriä ajettuani kojetaulu pimeni, vauhtia 110 km/h. Jip-pii. Pelkällä arvauksella auton nopeudesta ajelin lähimmälle pysähtymispaikalle ja pikkupaniikista selvittyäni soitin autonmyyjälle (!sunnuntai, isänpäivä!). Tämä reipas ja asiallinen auton toimintojen tuntija sanoi monitorinäytön päivityksen todennäköisesti jumiutuneen ja buuttaaminen saattaa auttaa. Neuvojensa mukaisesti sain sen buutatuksi ja yritettiin vielä toiseenkin kertaan. Ei auttanut. ”Tämmöistä vikaa on ollut…Pääsetkö tuomaan auton huomenna liikkeeseen?” Toki pääsen ja se siitä mökkireissusta. Kysäisin vaivihkaa, joko myivät edellisen autoni… ;D

No, ratin takana oleva perusnäyttö toimi kumminkin eli näin auton nopeuden ja että valot tulivat päälle. Niillä onneksi oli monitorin ulkopuolella oma säädin, sillä mustalla hetkellä valotkin pimenivät. Tein siis uukkarin ja palailin kotiin hiki päässä. Hiki päässä? Jep, sillä lämmityslaitetta säädetään monitorista, joka nyt siis oli mustana… Puolisotilaallisessa valtionvirassa oleva poikani sanoi: ”Tätä se on nykyään, etenemistä it-ongelmasta toiseen. Kun yhden solmun selvittää on jo uusi edessä. Tai vähintään salasana puuttuu tai on väärä.

Kuvan alle piti laittaa teksti, mutta painike ei jostain syystä enää näy työkaluvalikossa 😉 Että mitä minä sanoin. Kuva on kyllä huono, mutta hyväksyttänee. Testasin tuossa kännykkäkameran tsuumauskykyä.

Sitten huonoja käytöksiä viime ajoilta, Lukijani on hyvä ja muodostaa alla olevista esimerkeistä näkemyksensä arvioimalla onko esimerkissä a) huonoa käytöstä vai b) pelkästään normaalin varianttia. Palkintoja ei jaeta, muttei ketään tyrkätä roskakoriinkaan rehellisestä vastauksesta. Jokaisen esimerkin perässä on 0 = ei huonoa käytöstä tai 1 = on huonoa käytöstä. Laske, paljonko sait.

Esimerkki 1. Palataan uuteen autooni. Joudun ajamaan sillä autokaupasta suoraan erään perheen pihaan hakemaan sieltä kyytiläisen hänen aikatauluaan noudattaakseni. Menin ovelle häntä hakemaan, jolloin puolisonsa kurkkasi ulos. Huomasi, että tulin erivärisellä autolla kuin aiemmin, raapaisi takin naulasta ja paineli pihalle. Palasi, katsoi minuun ja lausahti ohi kulkiessaan olkia kohotellen: ”Hybridi”. Hänellä on sähköauto 😉 Että paljonko pisteitä? 0 vai 1.

Ja älkää luulkokaan, että aion kertoa tämän päivän episodista hänelle. Njet. Hyvin menee uuden auton kanssa nääs, tou-del-la hienosti skulaa! ;D

Esimerkki 2. Tämä on muutaman päivän takaa. Iltatilaisuus, 25 ihmistä pöydän ääressä huoneessa, jonka seinistä osa on kiveä. Etenkin armeijan käyneillä äänenkäyttö lähti kohoamaan ja päätyi kilpahuutoon. Kilisytin lasia, sain puheenvuoron. Sanoin, että on aika vääntää volyymiä pienemmälle, sillä emme enää kuule toisiamme. Yksi miehenpuoli ehdottaa: ”Pidetään 15 sekunnin hiljaisuus, otan aikaa kellosta.” Tukitaan suumme, hän katsoo viisareita. Ja huikkaa: ”Okei, 15 sekuntia meni. Ja Elina, sinäkin pystyit olemaan 15 sekuntia hiljaa, ha-ha.” Kukaan ei sano mitään. Paljonko pisteitä? 0 vai 1.

Esimerkki 3. jossa pyydän Lukijaani olemaan rehellinen 😀

Tapasin nuoresta asti tuntemani kollegan sattumalta julkisessa tilassa. Istuin penkillä, johon pyrähti viereeni. Totta puhuen en ole koskaan pitänyt käytöksestään, joka mielestäni oli ja on ylimielinen. (Kerran suorasanaisesti sanoinkin sen hänelle… mutta tätä ei vielä pisteenlaskussa huomioida, heh.)

Aloittaa tyylilleen uskollisena maireasti hymyillen, komea mies ja naiset tykkää, ei siinä mitään: ”Noooh, mitäs se sinä (lue: pikku pulunen) touhuilet nykyään… ja minnekäs muuten olet menossa?” Vastaan hetkellisen oivalluksen vallassa hetkeäkään miettimättä: ”Minäkö? Menen taivaaseen.” Selvyyden nimessä: kyseessä ei ollut lentokenttä eikä kirkollinen tila. Paljonko pisteitä? 0 vai 1.

Paljonko sait?

###

Hyppään asiasta toiseen eli ylärekisteriin tuon aikapäiviä sitten ottamani kuvan tiimoilta. Kuva on JetPakin mediakirjastossani, josta olen sen aikonut teille tarjoilla. Otan nyt käyttöön, niin tulee vähän tunnelmakevennyksenä ja hyvänä muistona mieleen itsellekin. Kuvan otin lipussa esitetyn maan laskettelurinteen yläkahviossa, jonka annoksesta ei voi kuin tulla hyvälle mielelle. Tosin Sveitsi on viime vuosina alkanut paljastua varsin kyseenalaiseksi kasööriksi kaiken maailman rahanpiilottajille, mediatietojen mukaan.

Olin ex-tempore-reissulla yksin viettämässä laskettelukauden viimeistä viikkoa. Niinpä rinteissä ei ollut ketään, ilmakin oli kamala. Nousin ratasjunalla Wengenin ohi ylös ja painelin välinevuokraamoon, jossa oli vain iloinen vuokraamon mies. Jutusteltiin kaikenlaista suksia sovitellessani. Menin sitten rinteeseen, jossa havaitsin koko aikana vain yhden muun laskijan hujahtamassa nyppylän kohdalla ohitseni. Olin tullut sinne tarkoituksena tehdä väitöskirja-artikkelia… No, jotain sain aikaiseksikin ja aika hienoa oli pikkuruisen majatalon yläkerrassa akkuna auki kirjoitella juttua lehmänkellojen kalkattaessa Alppilaaksossa. Kylä oli Lautenbrunnen. Melkoinen matruusa oli majatalon emäntänä, estä ja varjele! Riuhtaisi tuloiltana kookkaan matkalaukkuni yläkertaan ihan heittämällä. – Alla olevan kuvan otin rinnehissistä, jossa en nähnyt ketään. Kuvaa kun katsoo, niin ei tarvi ihmetellä, ettei ketään näkynyt 😀 Sukseilun jälkeen palasin laaksoon kävellen ja kelikin ehti parantua.

###

Palaan takaisin alkuasetelmaan eli epäonnistuneeseen mökkireissuun. Päivityksen ylin kuva on otettu – kuten Lukija tarkkasilmäisenä huomaa – edellisen blogikirjoituksen yhteydessä. Lähiviikkoina on joku päivä, jolloin ehdin mökille ennen kuin joku erittäin tähdellisen ja mitä tarkimman viikko-ohjelmani asettama velvollisuus palauttaa minut kotitontille (no hoh, tähdelliset ohjelmat on silkkaa huttupuhetta).

Auto? Saan kuulemma autoliikkeestä vara-auton käyttööni. Mutta vain huollon työntekijä tietää minä päivänä on palattava autoliikkeen pihalle vaihtamaan se omaan mustasilmäpirssiin. Tuo olikin hyvä ristimänimi sille. Ja onni onnettomuudessa: olen saanut Mustasilmän ajetuksi talliin ainakin toistaiseksi niin, ettei naapurin Teuvo ole sitä havainnut. (Hymyilen sarkastisesti.)

Että kuten sanottua: man kan vara lycklig trotts allt.

Ainakin sinne suuntaan onnea ja iloa! Klara

Ps. realistisesti ja rehellisesti sanottuna nämä tämmöiset autoseikkailut ei kyllä ole niitä Todellisia Ongelmia. Ihan tyynesti otin ja otan tämän. Niin kauan kuin henki pihisee, on kaikki muu toissijaista. Vai mitä?