Putkiaivoradion joulukimara

Hyvä Lukijani,

terveisiä kotiparantolasta. Saatiin reissulta räkätauti (sallittanee), jonka aiheuttajankin mikrobiologinen taikasilmäni keksi: vain rs-virus sörkkii hengitystie-epiteeliä haarukalla.

Kerron tarinan rs-virusveijarista. Nääs, viisikymmenluvulla neljältätoista köhivältä simpanssilta kerättiin limanäyte, josta löytyi virus. Se nimettiin rs-virukseksi, joka tietysti oli jo vuostuhannet kiusannut ihmiskuntaa. Laboratorioon saakka ei aiemmin oltu kuskattu. Saatiin siis sille nimikin.

Rsv tulee sanoista respiratory syncytial virus, joka nimenä kertoo tämän viruksen tavasta infektoida solu fuusioitumalla solukalvoon. Tuo on siis englantia, eikä latinaa ;D. ”Ja sekin lääkäri se vaan puhui jotain latinaa!” sanoo potilas, vaikka puhuisit mandariinikiinaa. No, asiaan.

Sisään livahdettuaan pirulainen tyrkkää solulimaan ”Da Vinci-koodin” (itte keksin DaVincin tähän). Ja ei kun kopiokone käyntiin – on se konna! Eikä tässä vielä kaikki: riiviö paiskaa työkalupakin mukaan, jotta saa nopeasti aikaan soivan rsv-pelin. Riemuvoitto virukselle, tappio ihmiskunnalle! Sitten se viikatoi hengitysteille tärkeän värekarvapinnan nurin, kääntää limaneritys-kaasukahvan kaakkoon ja ihmiskunnan yskänkonsertti voi alkaa. Yskänpauke kaikuu ympäri maailman, kuunnelkaapa vain! Ja varjeltakoon rsv-tartunnalta eritoten kahta ryhmää: pieniä imeväisiä ja elinkaaren loppupäässä kepakoivia. Imeväiselle nenähengitys on syömisen kannalta välttämätön. Keppikiitäjillä puolestaan immuunipuolustus notkuu, eikä elimistön taistelukyky infektioita vastaan ole enää terävimmillään.

Semmoista se on ihmisen ja rs-viruksen yhteiselo, kun sen teille tässä kerron. Mutta kuinka mikrobiologinen diagnoosisilmäni päätyi nimenomaan rs-virukseen? Sanoohan THL:kin sivullaan, ettei sitä voi oirekuvan perusteella erottaa muista hengitystieviruksista, joita riittää. Mutta minäpä olenkin kaikkitietävä fakiiri (Lukijani lie huomannut jo aikapäiviä). Peruste: vietettyäni tuntikausia yskivän ja niistelevän Rakennekynnen lähikontaktissa, niin siinä on perustetta. Ja kuten sanottua Rakennekynsi oli koko ajan puoleeni kääntyneenä syystä, ettei millään saanut kännykkäni näyttökuvasta selkoa.

###

Tämä terveysasioista. Mutta kaikessa on aina hyviäkin puolia! Voi rauhassa loikoilla Filtti-tuolissa yskimässä ja aprikoimassa. Esimerkiksi eilen netistä näkemääni itänaapurin keisarin eilistä (?) lehdistötilaisuutta. Ei BBC:n toimittaja pelännyt piruakaan esittäessään suorat kysymykset itselleen Itämaan Keisarille, joka sitten antoi niistä julistuksensa kaikelle kansalle. Jäin miettimään, tuleeko BBC-miehelle piankin verollepanon aika ja kolme itämaan tietäjää ohjaa akkunan ääreen. Jää nähtäväksi.

###

Talonmiehen kanssa kotikaranteenissa on mietitty kaikenlaista. Esimerkiksi sitä, muuttuuko ihminen ikävuosien myötä ystäväpiirinsä suhteen yhä valikoivammaksi? Mitähän Lukijani arvelee…

Puhuin Talonmiehelle tästä käyttäen vertauksen sanoja. Siis, että kertyneet tuttavuudet ovat kuin pelinappulat shakkilaudalla: elämänkokemuksen myötä peliä katsoo yhä tarkemmin. Näin siis, että ”A-haa! Torni uhkaa sotilasta, kuningattarella ei ole kruunua ja eturivin sotamies tyrkkii! Heti nämä pois pelilaudalta!”. Talonmies innostui analogiasta ja lisäsi: ”Niin, hevosenhan heitit laudalta ensimmäiseksi!”. Viittasi ruunaan, jonka joskus omistin. Ilokseni reipas ja mukava nykyomistaja laittaa siitä edelleen kuvia, hienoa! Eilen se oli punaisine korvasuojineen maastossa. Hauska ruuna ja mukava hevostuttavuus oli, elämälle kiitos (myös hengestä)! Nyt se on maalla sellaisissa oloissa, joissa hevosen tulee olla.

###

Palkitsen Lukijani luku-uurastuksesta laittamalla tämän hetken huonolle kelille kompensaatioksi lohtukuvan. Eikös ole kuva kuin unta vaan – että olisipa lunta vaan! Kuva on Riisitunturista ajalta ennen puuporttia. Upea päivä oli lumikenkäillä ja hahmottaa tykkypuista vaikkapa valssia tanssiva pariskunta. Ja sanokaa mun sanoneen: hienoja päiviä vielä tulee, vaikkei äkkiä uskoisikaan! Lisätodisteeksi allaoleva kuva, jonka tunnelma läikähtää nyt mieleen. Kerron sen, jos vielä Lukijalla kärsivällisyyttä riittää.

Olin hommannut risukeittimen ja aion paistaa makkaran talsittuani valtavalla aapasuolla. Tein pienen leirin suon laitaharjanteelle. Mutta oli niin lokoisaa auringonkilossa naamaa lämmitellä, että vain istuin ja istuin huokaillen ihastuksesta. Lopuksi söin kärähtäneen grillimakkaran cum sinapit kauluksella. Muttei haitannut mittään, olihan keli komea kuin kiiltävänappinen sulhanen!

Kiiltävänappinen sulhanen? Status praesens: omassa konttorissaan yskivä kiiltäväpäinen paappa ja nukkamatolla tassu pään alla nappinaamainen koira. Ainakin nämä pidän pelilaudalla.

Jouluiloa! Klara