Pakkasta pitelee ja telttaa pukkaa

Hyvä Lukijani,

mitäpä tässä tylsyyttä kummempaa. Ehkä Lukijani posket hehkuen rimpuilee kuntosalin laitteistossa tai lätkii sulkapalloa? Leipoo suvulle hapanjuurileipää? Sahaa puita? Kolaa lunta naapurin pihalta? Jäädyttää lapsenlapsille luistinrataa? Temppuilee hallissa kiipeilyseinällä?

###

Meikäläinen sai rakennekynsiflunssan* jälkitautina poskiontelotulehduksen, sinuitis maxillaris. En vaivannut julkista terveydenhuoltoa. Osaan diagnosoida ja hoitaa sen itsekin. Säästyy ajat enemmän tarvitseville, sakkiahan päivystyksissä piisaa, tietää paljon päivystävä jälkeläinen.

•viite:blogitekstini 14.12.25

Vaiva on vienyt potkua pois ja puolikuntoisena on tullut laahustettua koiralenkillä pakkasessa, jotta edes pikkuannoksen saa raitista ilmaa. Nyt pakkasjakso kyllä vähän syö naista. Ehkä Lukijani jakaa kokemuksen? Naamaa palelee, näpit on jäässä. Vain Motonetin kaksi numeroa liian suuret moottorikelkkailuun tarkoitetut kengät riittää varpaiden lämpimänä pysymiseen. Suositus niistä! Oivat pelit, kumiteräinen kalossiosa, no kiinalaista halpatuontia kyllä. Mutta katselin ruotsalaisten, metsiin ja kylmiin talvioloihin tarkoitettujen (Känga?) ronttosten hintaa huopasyylinkien kera. Viitisensataa euroa, että pannaanko pakettiin? Ei! Käsintehdyt nahkaiset kyllä ja syylingit toisesta firmasta, mutta silti. Joku roti hinnoilla sentään on. Joissakin asioissa olen aika pihi (josta tuli mieleen, että uusi teltta on tullut postin jakelupisteeseen).

Pakkaspukeutuminen edellyttää näillä kymmenillä löysää kenkää, useita villasukkakerroksia, hupullista ja mielellään karvareunaista untuvatakkia, suuria rukkasia (en osta Hestroja, kalliit) jonne mahtuu kunnon vanttuut, pari villahousukerrosta ja toppahousut päälle, ohut ja paksumpi hupullinen villapaita, leualle nouseva kauluri, villahuppujen päälle otsapanta ja ylimmäksi tupsuton pipo, jotta mahtuu hupun sisään. Ainakin nämä.

###

Koska ajankohta on mitä otollisin telttailuun* 😉 sanon pari sanaa telttaostoksesta.

Ihan pakkosauma (?) on päivittää kamppeita keveämpiin, vaikka hyllyssä on jokunen muukin teltta. Aion myydä niistä pari pois jollekin köyhälle retki-ihmiselle tai antaa Suomen Ladun paikallisosaston jäsenkäyttöön, kun sellaista näyttää olevan heillä muutenkin. Poissiirtyvien jonon teltta nro 1 on sitä mallia, että sisäteltta pystytetään ensin, sitten vasta on päällysteltan vuoro. Huomasin heti, että sadekelillä se on onneton ratkaisu. Typeryydestä sakotetaan, olis pitänyt miettiä ensin.

Toinen teltta on kallis dyneemateltta, ei sisätelttaa. Kevyt kantaa, mutta jotenkin ahdistava akvaariotunnelma ja paukkuu kovassa tuulessa äänekkäästi, huomasin tunturikeikalla. Sekin olisi ollut pääteltävissä. Tuulta kyllä kesti hyvin ja pysyi ryhdissä.

Kolmannesta teltastani en luovu. Se on ikivanha Hillebergin Akto. Erittäin hyvä ja sen sisällä koen olevani kotona, jos kohta painaakin liki pari kiloa. Siitä on nykyisin kevytversio (Enan? tms.), mutten halua luopua ehjästä luottoteltasta, joku etiäinen on, ettei niin pidä tehdä. – Tämä ajankohtaisesta aiheesta ;D

…* ja tuo oli sarkasmia. Meikäläisestä ei ole hankitelttailijaksi.

###

Onneksi on lintulauta, en malta olla toistamatta. Olen asentanut kännykkäkameralle tripodin sille mallille, että saa pikanäppäyksiä, kun tiaisporukka ryysii ruokalautaselle. Tuota sinitiaisoletetun suussa olevaa kimpaletta täytyy pyrähtää muualle jyrsimään ja palata sitten hakemaan jälkiruokaa talipallosta.

###

Näihin pieniin tervehdyksen sanoihin jätän Lukijani toivotellen sietokykyä pakkaspäiviin, jos kylmä jäytää luitaan kuten meikäläisellä nykyään. Mitä hiukan ihmettelenkin, kun vuosi vuodelta vaikuttaa kylmänherkkyys lisääntyvän. Ettei sittenkin vain johtuisi ikääntymisestä? Ei-voi-olll…

Parhain terveisin Klara von Köchel-Verzeichnis