Hyvä Lukijani,
talvisydännä on hyvä tutkailla vanhoja kuvia. Se on ikääntyvän väestön perusharraste. Pääsee nääs luennoimaan nuoriso-osastoille, miten aikanaan sentään… ja nuoriso palaa halusta saada kuulla kaiken, yksityiskohtia myöten. Kun Lukijakuntani tiettävästi koostuu elämänkokemuksen ritarikunnasta, tohdin laatia satunnaisen sarjan.
Aloitetaan Kuusamosta. Se on Pohjois-Pohjanmaata, ei Lappia. Rukatunturi on oikeasti Rukavaara, mutta tulkittiin tunturiksi matkailusyistä. Rukan pääomistaja on Ahon perhe, jolla on myös Pyhätunturi. Varmalta taholta olen kuullut, että ”Levi”-tyyppinen liikeidea keskittyisi Rukalle. Siksikin, että Pyhätunturilla maanomistus rajoittaa ”levittymistä”.
Kuusamolainen lukijani tietää Kuusamon helpoksi asuinpaikaksi. Jollei siis satu synnyttämään tai saamaan tukosta sepelvaltimoonsa tai aivoverisuoneen. Sairaalan ovi on lähempänä kuin lähin lankapuhelin, meinaan 230 kilometrin päässä Kajaanissa tai Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Lanssiauto sinne huristaa tai kopteri lepattaa, mikäli lentosää sallii, eikä ole muita kuskattavia. Verrokkina: helsinkiläinen kärrättäisi synnyttämään Poriin, Mikkeliin tai Lappeenrantaan sillä erotuksella, että osa matkasta menisi ripeästi moottoritietä.
Kuusamossa, etenkin Rukalla, tuli nuorena pyörittyä, joskus oli kämppäkin. Luovuttiin jouduttuamme keskelle meistä riippumatonta juridista prosessia. Se alkoi kuormittaa ja siirryttiin tyynemmille vesille, henkisesti ja fyysisesti. Onhan se niinkin, että moni etsii yksinäistä rauhaa. Kansallispuiston kävijämäärätkin paisuivat, ulkomaalaisia alue kiinnostaa ja kotimaassa on retkeilybuumi. Kaikki ovat kuitenkin yhtä oikeutettuja luontoon ja erämaisia paikkoja maasta löytyy, jotkut niistä suorastaan erämaisempia kuin suositut erämaaksi nimetyt alueet.
Nettitiedot kertovat Rukalla olevan Iisalmen verran porukkaa sesonkiaikoina. Paljon on massatapahtumiakin kuten kisoja ja mm. NUTS-polkujuoksutapahtuma Karhunkierroksella (22.-23.5.26). Se juostaan myös Ylläs-Pallaksella (17.-18.7.26), Pyhällä (8.8.26), Syötteellä (12.-13.6.26) ja lisäksi pienempiä tapahtumia muualla. Järjestäjä ilmoittaa nuo ajat alustavina. Hyvä tietää retkisuunnitelmia tehdessä, ellei aio juoksijoiden sekaan.
En pidä kirjanpitoa blogiteksteistäni, joten pelkään toistelevani samoja Seniorimuisteluita. Mutta mieleenpainuvimpia kokemuksia voinee toistellakin. Tohdin siis kirjata Kuusamon muistoja ja paikkoja. Lukijani hypätköön yli, jos on jo sata kertaa nähnyt. Osa kuvista on toki Lukijalle tuikituttuja paikkoja, mutta voinee vielä makustella. Myllykosken ja koko PKK:n skippaan Jyrävää lukuunottamatta, niitä kuvia on joka puolella.
Käylänkoski on hieno! Kuvaa ei nyt ole tässä, mutta karsea muistikuva on, vaikka tapauksesta on aikaa. Nostin Käylässä sillan levennyksellä kajakin auton katolle ja aukaisin takaluukun ottaakseni kiinnitysliinat. Hups, paattihan oli vielä irti! Onneksi oli puolituntematon, salamannopea melojaporukka kiinnittämässä omia veneitään valmiina ryntäämään hätiin. Ei posahtanut paatti keulapellille. Btw, koskea ei melottu, vaan tultiin melomasta Savilammelta Jäkälämutkaan (Taivalkönkään ohi tietysti kannettiin). Paatit tuotiin autojen luo erillisellä kuljetuksella.
Kiutakönkäälla on sesonkiaikoina vilskettä. Kiutakönkään on jotkut huimapäät laskeneetkin. En suosittele, kellekään. Henkensä saa helpommallakin läheltä piti-tilanteeseen halutessaan.
Tästä tulee nyt matkailumainospäivitys, mutta jos Livojärven ranta Posiolla (Posio-Taivalkoski- tien varrella) on käymättä, niin se on minusta yksi upeimmista paikoista pohjoisessa Suomessa. Kuvan pukkaan joskus myöhemmin. Kesäsesonkina siellä on paljon asuntoautoja ja kulkijoita, mutta kompensaationa tädit, jos vielä myyvät kotileipomotuotteita siinä.
Ristikallio siis yllä. Sinne ajellaan Rukan ohi kohti Sallaa eli käännytään Käylään ja siitä puotellaan Käylän ohi, kunnes tulee isohko P-paikka oikealla. Ennen P-paikkaa on kyllä selkeä opaste. Sanon tämän näin tarkkaan siitä syystä, että paljon tuolla ajelleena olen silti aatoksissani useamman kerran puoellut hyvän pätkää kohti Kemijärveä ennen havahtumista. Ristikallion polun alku on muuten alkuperäinen Karhunkierroksen lähtöpaikka. Hautajärven lähtöpaikka on tehty vasta myöhemmin ja kulkee ensin Savinajoen vartta, jossa on…
Noilla Savinajoen ja Rupakiven rantaseuduilla tuli kerran yksi nainen kiireisenä vastaan ilman kantamuksia ja kysyi multa kiertosuuntaa. Jäin sanattomaksi, joten jatkoi menoaan. Mistä lie kyse sitten. Kerran Pähkänän alapuolen polulla puolilta öin polkujuoksija kysyi missä on uimaranta. Oli juoksemassa luontokeskukselta Rukalle. Siinä on Kitkajoki, jossa silloin oli pitkälle saakka parikymmensenttistä matalaa kivikkoa. Oulankajoen rannalle kerran kajakilla pysähtyessäni melova pariskunta rantautui kysymään pitkäkö matka on vielä ”sinne missä tämä joki loppuu”. Joki loppuu Venäjällä. Oli kyyti odottamassa ja matkaa vielä jäljellä Jäkälämutkaan, jonne oletin heidän viimeistään pysähtyvän :D.
Nämä on jääneet mieleen samoin kuin monimutkainen rantautumissohellus Siikauopajalle Oulankajoen koillisrannalla. Siellä näyttää olevan geokätkö edelleen (GC2DBN7 Oxbow lake Siikauopaja). Mieleen on jäänyt myös pusikosta hyppääminen rantahietikolle Nurmisaarenniemessä parinkymmenen sadetakkiin pukeutuneen naisen eteen, ryhmämatkalaisia melontayrittäjän kanssa tauolla. Harvoin olen ollut tilanteessa, jossa parisenkymmentä sadetakkinaista hiljenee kuin veitsellä leikaten katsomaan puskasta pomppaajaa. Selitys: etsin geokätköä, minkä yritin selittää heille. Hullun maine ehkä silti leijui kauniin Oulankajoen rantahietikolla poistuessani.
Halosen uuniin kannattaa ehdottomasti kavuta. Mahtaakohan olla vielä sallittujen paikkojen kirjoissa? Komea uuni, jonne mahtui meikäläinen seisomaan. Luolan suuaukon vasemmassa reunassa näkyvät Talonmiehen kintut. Jäi henkivartijaksi uuninluukun ulkopuolelle. Luolassa kerrotaan asuneen Halonen, joka kävi tekemässä pahoja lähikylässä, karkotettiin ja asusteli jemmassa luolan uumenissa. Mene ja tiedä sitten. Mikäli Lukijani sattuu olemaan Halonen, olisin kiinnostunut kuulemaan sukukronikkansa 😀
Mun yksi kalleimmista aaerteistani on Suomen luolat-kirja (Aimo Kejonen et al. Salakirjat 2015), jossa on koordinaatit luolalle: N 66° 14′ 32.858 E 29° 17′ 28.886. Juumaan päin ajetaan, siitä oik. Ryötingintielle, josta 3 km ajon jälkeen vasemmalle Halosenvaaraan. Luola on jyrkässä kalliorinteessä, ihan helppo ei ollut sinne laskeutua, miten lie nykyään. Luolassa ei saa asustaa, tämä tiedoksi innokkaimmille. Hieno paikka!
Viimeinen kuva on paikasta, joka on Kuusamon Suorajärvellä. Tämän kuvan varmasti olen joskus esitellytkin, mutta näkymä tuosta rannasta on käynnin väärtti etenkin, jos haluaa vähän rauhallisemmille seuduille välillä ainakin.
Kuva on toki otettu useampi vuosi sitten. Valo tulee laskevasta auringosta, ei rinnevaloista.
Lompsis ja lompsis lumikengillä koira vasemmassa ja sauvat oikeassa kädessä. Hikisiä reissuja, vaan tulipa tehdyksi ja virkistävä reissu jokainen. Lumikengät on mieluisa kulkupeli, mutta ongelmaksi tullut sopivat kengät. Pitäisi olla pari numeroa liian suuret, jotta sukkia mahtuisi varpaiden palellessa. Mutta samalla pitäisi olla jämäkät, ettei jalan nosto ole liian rankkaa. Sähkösukat on hankinnassa. Jos on kokemuksia hyvistä merkeistä, niin mieluusti otan vastaan.
Tähän päättyy Tikulla silmään-sarjani Kuusamon osuus. Kiitos Lukijalle, kiitos Kuusamolle! Kuusamossa en enää juurikaan kulje, mutta etenkin eteläpohojalaaset tuntuvat siellä alavariisa ramppaavan. Kuulee kiivaimmat kuulumiset. 😀
terveisin Klara
Klara Saken kirjoittaa 