Aivoni mun ajattelevi

Tuntematon Eljas Nessinen (oletettu).

Hyvä Lukijani,

lueskelin vanhoja blogitekstejäni ja ajattelin nuorison koodikielellä, että vmp. Tohtoritutkinnon suorittanut kollega, sivistynyt ja hienostunut, keskeytti kerran puheeni. ”Sanoit vmp… en tiedä sitä… mikä lyhenne se on?” Kehoitin kysymään vastaantulevalta murkkuikäiseltä. Tuntee kyllä medisiinisen vokabuläärin lyhenteineen, viinilajit ja haute couturen, mutta lapsettomana on teinien käyttämä puhekieli ja lyhennearsenaali jäänyt tuntemattomaksi. No, medisiinallakin pärjää melko pitkälle, shokeeraavia lyhenteitä nääs piisaa. Vmp elää sitten toisenlaisessa kasvuympäristössä. Vinkiksi kerron, ettei vmp tarkoita pelkästään ”vapautus muusta palveluksesta”. Näköjään google tarjoaa sitäkin. 😀 Tyrskähdin.

###

Yläkuvan tuntematon miesoletettu pääsi kameransilmään jouduttuaan oikean aivopuoliskoni uhriksi. Se alkoi askarrella miehelle anamneesia. Ana-mnesis, esitiedot.

Kas, lenkillä kulkenut mies on leski, joka pitkän ja hiljaisen viikonlopun jälkeen lähti sunnuntaikävelylle raitistellakseen. Vaimon kuolema on ottanut voimille, mutta kevättä kohden suru alkaa hellittää. Kaamoskin selätettiin ja on aika kaivaa kevyemmät lenkkikengät esiin. Elämä voittaa! Myöhemmin keväällä tullaan näkemään, kuinka mies puuhailee ahkerasti vaimon alullepanemassa hyötypuutarhassa, jardin potager. Naapurusto huokaisee helpotuksesta. (Päätän tarinansa hyvän sään aikana tähän ja päästän miehen menemään.)

Aivan totta ja tähän, täysin viattomalle, tuntemattomalle miehelle kehittämääni stooriin viitaten kysynkin itseltäni: aloitinko blogipäivitykseni vmp-lyhenteellä? Kyllä, ja kombinoin siihen tämän kappaleen vuoksi vielä M.O.T:n. Siis vmp + M.O.T.

Suohiihtelyä.

Joko Lukijani ajatteli allekirjoittaneen ajautuneen Linnunradan Käsikirjan viitoittamamiin sfääreihin? Vastaan reippaasti tulevalla virallisella kielellämme: njet. Nopealla väistöliikkeellä eliminoin Lukijan ällistyksen ja pelonsekaisen parahduksen: miten niin njet! Lukijani on oikeassa: vaihtoehtoja on. Viranomaistiedotukset voivat jatkossa olla kaatuneen risuaidan tyyppisisistä töherryksistä luettavissa ja eduskunnassa esitetyt puheenvuorot käsittämätöntä nokkahuilunsoittoa. Mene ja tiedä.

Asiaan liittyen kerron, että tultuani viikolla liikuntalajin harjoituksista suoristelin ls-rankaa parhaalla alustalla eli olohuoneen kovalla puupöydällä, matalajalkaisella. Ainut paikka, johon ei koira pääse kylkimyyryyn. Nojatuoliin viritin iPadin, aukaisin linjan Davosiin ja ryhdyin kuuntelemaan. Siellä alaraajalaskimoiden vajaatoiminnasta insufficientia venosa chronica ja kenties muustakin sairaudesta kärsivä vanhus luetteli loppumatonta tooraansa. Puheenparsi oli monipolvinen (kuten ovat kirjoituksenikin, mutta takaan: olen eri henkilö). Heräsin pöydältä koiran yrittäessä nuolla naamaani, mutta toosassa paahtavaa laskimovaivaista vanhusta torkahtaminen ei ollut häirinnyt tippaakaan.

Onni, että todennäköisyys päätyä kanssaan samaan saliin on hiiliatomin luokkaa. Jos hänellä olisi mikrofoni ja minulla näppäimistö, ei paikalla olisi muutamaa satraappia lukuunottamatta enää ketään muuta. Kaikki muut olisivat paenneet.

###

Komeaa suota.

Nyt kuukauden sairastelun jälkeen kunto alkaa palautua ja päädyin suolle liukulumisuksimaan. Lunta tarvittaisi lisää, niin takkuista on mättäikössä eteneminen. Pahin kanto kaskessa on kuitenkin sormien ja varpaiden palelu. Takuulla olen toistuvasti sitä täällä manannut.

Mutta harmittelen, sillä moni innon kiehauttama talvinen retkisuunnitelma tyssää heti alkuunsa kysymykseen: entäs sormet ja varpaat? Ostin lämmitettävät sormikkaat, jotka otin suohiihdolle kokeiluun. Pakkasta -11, ei siis paljon, mutta riittävää lämpöä ei näppeihin tullut. Tiettävästi valtimopuustossani ei ainakaan suurta häikkää ole selittämässä tätä. No toisaalta olen sitä ikäryhmää, jolla valtimoseinämät ovat enemmän tai vähemmän kalkkiset – realiteetti.

Keväthiihtoreissu olisi tarjolla Ylä-Lappiin, mutten taida uskaltautua, vaikka varaustupavetoisesti mentäisi. Tunturisukset ja monotkin olisi uusittava. Kokemustakin kunnon hiihtovaelluksesta on tosi vähän, sekin vielä. Mietin kuitenkin jonkun viikon mitä vastaan.

###

Näihin puheisiin ja hyvää alkavaa viikkoa, toivoo Klara

11 vastausta artikkeliin “Aivoni mun ajattelevi

  1. Tervehdys, Klara,

    Toivotaan, että kauan koeteltuaan tauti nyt hellittää, kevätaurinko alkaa lämmittää ja sormetkin jo lämpiävät. Kiitos kun olet kuljettanut Kuusamoon ja pohjoisiin talvimaisemiin!

    -Lea

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos paljon!
      Tämän talven virustauti vaikuttaa käyttäneen pitkää kättä ravistellessaan meitä kunnolla aikuis-iässä olevia ja vähän nuorempiakin.
      Kevät se kumminkin taas loikkii tulemaan! Maailman myllerryksissä luonto kulkee ylväästi siitä välittämättä omaa kiertoaan, greit!
      Voimia sinnepäin myös! T.K

      Tykkää

      1. Kiitos, tämän päivän voimat menivät juuri leskeksi jäänen läheisen tukemiseen. Tämän talven A-virus puolisonsa kuoleman aiheutti. Ei tätä voi käsittää.

        Pidetään huolta itsestä ja läheisistä, koskaan ei tiedä…

        Hali, -Lea

        Liked by 1 henkilö

        1. Kiitos Lea haleista!
          Tohdin laittaa tykkäyksen, vaikka viesti oli surualueella. Voimia tuenantajalle, tärkeä rooli, mutta vaatii energiaa tukijaltakin. – Koskaan ei tosiaan tiedä, kuten sanoit. Sen vuoksi on tartuttava hetkeen, tässä ja nyt. Sitä enemmän, mitä enemmän on mittarissa vuosia. Ja totta on, että ihminen voi menehtyä infektiosairauteen, nuorikin ihminen. Se realiteetti ei oikein näy niin julkisesti. Keuhkokuumeeseen voi maailmanb parhaissa sairaaloissa kuolla kolmikymppinenkin, kun elimistö käynnistää liian tehokkaan puolustushyökkäyksen tautia vastaan ja tuhoaa sillä voimalla myös itsensä. Yllättävää kyllä, monen kammoksuma kortisoni voi pelastaa, kun immuunipuolustus voimalla hyökkää. Jos on jo ikää ja sairauksia, niin elimistö ei aina jaksa taistella tarpeeksi pahantekijää vastaan. – Osanotto ja voimalähetys sinne leskeksi jääneelle. t.K

          Tykkää

          1. Kiitos Klara, on pitkä tie edessä surevalla leskellä ja hänen vierellä olijoilla, joilla on oma surunsa myös. Onnettomasti kävi kaikki, ensin ei otettu sairaalaan ja sitten se keuhkokuume teki juuri tuon, mistä kerrot.

            Vaativa on lääkärin työ vaihtelevissa tilanteissa!

            T. -Lea

            Liked by 1 henkilö

    1. Lääkäriin. Jos multa kysyttääsi.
      Jos ei poskionteloistakaan löyry vikaa ja keuhkon kuuntelus priimaa niin sitte uskotaan. Jokku tohtorit saattaa kattoa verikokehiaki.
      Minä hoirin itte itteni, niin en tuki jonos. Oli poskionteloosa vika, tiesin. Eikä tarvittu vaivata ketähän. Yhteiskunnalle ja veronmaksajille, siis ittellekj, korvauksena kalliista koulutuksesta.

      Tykkää

      1. Se kävi hoitajalla, joka ultras poskiontelot ja totes, jotta sielä on turvotusta. Oli pyytäny sitte lääkäriltä reseptin johonki nenäsuihkeehin. Aiva niinku olis yskiminen vähä vähentyny.

        Tykkää

          1. Tuo olin siis minä Klaarius. Olen jotenkin taas ulkoistanut itseni blogistani jollain suojauspäivityksellä. Konehuoneeseen siis mars.

            Tykkää

Jätä kommentti rautalintu Peruuta vastaus