Hyvä Lukijani,
parhainta pyhäpäivää! Käsittelen tänään ”Yksin kotona”-teemaa, elämän synkeitä välttämättömyyksiä ja parannuskonstia pakkausstressiin. Lisäksi tulee yllätysmomentti. Aloitan ensimmäisestä.
- ”Yksin kotona”
Talonmies pakkasi autonsa, koira singahti kyytiin ja keula kohti mökkiä. Ohjelmassa oli laiturin tarkistus jäidenlähdön jälkeen (paikallaan oli). Mutta oli toinenkin motiivi: minulle pakkausrauha huomenna alkavalle reissulle. JuuriKIN näin ja hienoa! Koira kun on pistoksissaan, jos joku alkaa pakata ja liikehtiä levottomasti. Edeltäjänsä livahti kerran kaikessa hiljaisuudessa avoimeen matkalaukkuun silitettyjen vaatteiden päälle. Ei päässyt emäntä salaa karkaamaan!
Tosiasiassa Talonmies kyllä kaipailikin mökille. Ymmärrän! Ypöyksin siellä on terapeuttisinta. Yhdessäkin toki pärjäillään, mutta ittekseen siellä on kuin retriitissä. Mietin taannoin, kuinka onnellinen saa olla tietäen, että vaikka onkin yksin, niin siippa odottaa saapumista yhtä iloisena kuin odotti lähtemistäkin, heh! 😀 Lähipiirissä on eronneita ja karanneita, joiden tilanne on toinen. Mutta säästyvät puolison kuoleman surulta. Aviopuolisoiden yhteiskuolema kun on harvinaista. Joten hyvä on osata olla yksin. Se taito tulee tarpeeseen joskus, jommalla kummalla. Kipeä realiteetti.
Ihmisiä tuolla ei käytännössä kulje. On pystymetsässä vaikeassa paikassa keskellä ei mitään.
2. Elämän syvällisiä väistämättömyyksiä
Etenen aihelistassa suunnitellusti.
Kahdeksan vuotta sitten aloin seurata YouTube-kanavaa. Liityin kanavan kannattajajäseneksi ja tekijän fb-kaveriksi. Viimeisin videonsa on kolmen viikon takaa. Sitten hän kuoli hiihtovaellukselle 49-vuotiaana. Kova järkytys tietysti omaisille, mutta myös seuraajilleen. Viimeisin video jäi nyt pyörimään tähän sivuun tarkastettuani siitä julkaisuajankohdan. Juttelee, kulkee ja manaa hengästymistään. Kiittää katsomisesta ja huikkaa, että seuraavassa videossa jatketaan. Viimeinen kädenheilautuskuva on mustavalkoinen.
Mitä ajattelen? Nousee kukkulalle ja pysähdyn miettimään kommenttiaan nousun jälkeen. ”Kyllä se tästä, kyllä se tästä”, sanoo ja puuskuttaa. Kuolinsyyn kuitenkin tietävät aikanaan vain omaiset, oikeuslääkäri ja poliisi, kun kovin kuormitetun oikeuslääketieteellisen puolen tutkimukset valmistuvat. Omaiseni Veen kohdalla siihen meni kolme kuukautta. Mihinkäpä kiire enää onkaan. Poliisi soitti lyhyen puhelun, luki oikeuslääkärin kirjaamista tiedoista kuolinsyyt ja sanoi ”ymmärrät oikeuslääkärin tekstistä minua enemmän”. Se oli totta. Verenpainetauti oli paksuntanut (paksuunnuttanut?) vasemman kammion. Se on tunnettu rytmihäiriön laukaisija etenkin kuormitustilassa, joka Veen tapauksessa oli keuhkokuume. Ettei sairastuttuaan ottanut yhteyttä! Kärvisteli vain kotonaan.
3. Kärsitkö pakkaamisstressistä? Tässä apua ahdistukseen!
Heräsin kello 6 ahdistukseen: pakattava, inholuokka A1. Ryhdyin välittömiin toimiin jo ennen kahvinkeittoa. Iltamassa toin sukset eteiseen ja kokeilin nyt kiinnittää nousukarvat. Outo viritys! Jää nähtäväksi kuoriutuvatko ensimmäisessä nousussa.
PAM! Ja MayDay! …—…, …—…! Nyt taisi takapihan kyyhkyläisistä toinen menettää henkensä. Lensi suoraan naamaani kohti ja törmäsi katsekorkeudella akkunaan, joka piti pintansa vaikka melko möllejä nuo kanaset ovat. Voi pihkura, etten älynnyt laittaa STOP-merkkiä ikkunaruutuun, kun tykkään seurata lintulautaa. Tähän mennessä ovat laskeutuneet älykkäästi kauemmas ja hiippailleet lintulaudan alle nokkimaan. Toivottavasti jäi henkiin! Ainakaan pihanurmella ei makaa kukaan tällä hetkellä ja näyttikin lentävän suuntaan B. Puoliso sen sijaan lensi oksalle seuraamaan tilannetta. Tilanne elää: toinen palasi syömään, mutta poistui nopeasti paikalta suuntaan C. Ehkä havaitsi ensivasteen saapuvan ja suoniyhteyttä juuri laitetaan puolison siipeen? (Ryhdistäydyn.)
No, menee nyt ihan raportiksi lintutarhalta, joten kiteytän kohdan numero 3. Että: pakkaamisstressin yllättäessä tartu toimeen heti kello 6 ja laita systeemit valmiiksi. Minulla ne ovat vieläkin kesken.
… josta tulikin mieleeni, että takaisin pakkaamaan. Huomenna käväisen Muoniossa ja jatkan siitä ”Kilpparille”. Laitan jonkun Saana-kuvan tulemaan, varmaankin 😀
Teidän, Klara
Ps. Nyt on 2 kyyhkyä näköpiirissä. Jeshhhh! Lievä aivotärräys ehkä vaan ja taas mennään 😀 Siperianruutu opetti! Isänsä ei ollut lasinkorjausmestari 😀
Klara Saken kirjoittaa 
Ali Leiniön liian varhainen poismeno saavutti minut kesken toimistotyöpäivän. Vähältä piti etten ryhtynyt kesken kaiken keittämään hiirille pesuvettä.
Nyt kadun elämäni loppuun etten hänen kanavansa kannattajajäseneksi ryhtynyt, vaikka sitä monesti mietin. Oli muka liian vähän aikaa videoiden katseluun, mikä kyllä nykyisessä elämän(työ)tilanteessa onkin totta.
Miellyttävä, vaatimaton ihminen, joka näytti suomalaisen luonnon kauneuden heillekin jotka eivät koskaan pääse maastoon saati erämaahan. Rauha hänen muistolleen.
TykkääTykkää