Kilometritehtailua ja kaatosadetta ylä-Lapissa

Hyvä Lukijani,

palauduin takaisin kirjoituspöytäni ääreen lintulaudan taakse ja katselen hämärtyvälle takapihalle. Kiistatta on myönnettävä, että syksyn tuntua alkaa jo olla. Painaako siinä joku mieltä? Mietin ja tunnustan, että painaa. Mikä? Lintujen lähtö, hiipivä pimeys, synkkyys, jäätyvä maa. Sanalla sanoen: keskeneräiseksi jäänyt kesä keskeneräiseksi jääneen talven jälkeen. On sitä siinäkin. Mutta ylärinteeseen mars – ja ylärekisteriin!

###

Kävin erämaassa Suomineidon yläosissa muohniolaisen kanssa.

Hukkattiin hattujamme, jouduttiin mielettömään kaatosateeseen ja muohniolainen sai nivelkierukkavaivaa. Taisteltiin telttojen kanssa, siis tarkkaan ottaen minä. Otin typeryyksissäni mukaan uuden käänteentekevän (hah!) kevytteltan ja kaipailin sydän vereslihalla ikivanhaa tunnelitelttaa. Virhe, joka ei toistu! Värkkäilin ja ähersin sen kanssa siinä missä muohniolainen oli jo aikapäiviä vetäytynyt omaan tunneliinsa lepäämään.

No, käytiin me Norjassakin metrin parin verran. Ja sehän on aina Jotain, muka. Kovan vaeltajan merkki 😉

Välillä kohdattiin mönkijäpelillä liikkeellä olleita puheliaita poromiehiä. Olisi saatu hillaa ja siikaa ja rinkkoja olisi kuskattu mönkijöillä.

Muohniolainen kertoi, että niillä leveyksillä ei kuljeta noin vain nupikseen rinkka selässä vaeltelemassa, siis jos syntyjään on paikallista huonetta ja sukua. ”Etelän varekset on toihnen juttu.” Kuulun tietysti heihin sieltäkäsin katsottuna.

Muohniolainenkin oli ensimmäistä kertaa elämässään näissä toimissa rinkka selässä kuljeskelemassa, vaikka ihan on jo kunnon vuosilustot hälläkin. Moottorikelkalla ja mönkijällä toki ajelee kauaskin kaihraan kallaan, hillaan ja siehneen. Kyllä se vain on niin, että tämmöinen on meikäläisten kaupunkilaisten juttua ja eräretkeilyn historiakin on tätä tietoa tukemassa. Eikös Kemppinenkin ollut lakimies, vai muistanko väärin?

On meillä lantalaisilla muitakin eroja pohjoisemman pohjoisen ihmisiin. Kun poromies sammuttaa mönkijän viereen ja alkaa jutulle, niin eron elämän sykkeessä huomaa kyllä. Puheen kulku ja sanaparsi on erilainen, nuottikin toinen. On pitkiä taukoja (siis kerrallaan ainakin 30 sekuntia, kamalaa!) ja asia pyörii kuin hidas heiluri ees taas pysähtyen välillä yllättäen vasemmalle, välillä oikealle. Siinä kaupunkilainen jo naputtaa kenkää mielessään. 😀 Sukuselvitykset olivat oma lukunsa, kun muohniolaisen kanssa tuumailivat taustojaan. Mitä minulla siihen olisi ollut lisäämistä omalta osaltani? Ja kuka maalikylillä kadunkulmassa tavatessa on vähääkään kiinnostunut isoisästäni?

Vetäistiin vastoin kaikkia suunnitelmia puolentoista vuorokauden aikana 45 kilometriä, kun 10 km/päivä oli suunniteltu. Saatiin nääs puutarhaletkumainen kaatosade niskaamme, kun oltiin juuri tulossa lukituksi tiedetyn tuvan pihapiiriin, jonne oli aateltu leiriytyä. Liiterikin oli lukossa, ettei suojaan päässyt, mutta oli siinä liiterirakennuksessa vähän lippaa, joten littaannuttiin seinänviereen istumaan. Hajima kaltiosta (piti kysyä suomennosta: lähde) vettä ja laitoima ruokhaa. Ruoan valmistuessa sanoin itsellenikin yllätykseksi keksineeni juuri jotakin kamalaa, kun kello on 21.30. Että emme ryhdy taivaallisen vesikraanan alla telttojen kanssa taistelemaan, minä siis, vaan jatkamme matkaa aina tielle asti. Laskettiin sinne olevan kymmenisen kilometriä vielä eli puolentoista vuorokauden matkaksi tulisi vähän alle viitisenkymmentä kilometriä. En olisi uskonut itsestäni sitä irtoavan. No, syötiin ja lähdettiin kraanan alle talsimaan. Mikäs siinä, oltiin jo valmiiksi läpimärkiä.

Käveltiin tien reunaan, muohniolainen jalkaansa raahaten. Kyytimies tuli, vei minut kortteeripaikkaan (Luojalle kiitos, että hommasin!) ja muohniolaisen torpalleen. Sinnekin olisin ollut mitä suurimmassa määrin tervetullut. Kello oli puoli kahden maissa, kun rojahdin kortteeripaikan ovesta sisään, ripustelin teltasta lähtien kamppeet nahkurin orsille ja kaaduin kyljelleni.

Ensi vuonna muohniolainen saa lähteä elämänsä toiselle vaellukselle rallattuaan pilkillä talven yli. Mutta sitä ennen hänen täytyy hommata ikivanhan painavan Savotta-rinkan tilalle kevyempi kampe ja pari muutakin käytännön juttua ehkä.

Sen pituinen se. 😀

Hyvän yön terveisin Klara