Voi itkut, että on jo kova hinku päästä retkeilemään.

Mutta vielä ei kelit ole sellaiset, että vanhoja luitaan viitsisi yökuntiin ulkosalle viedä. Multa puuttuu myös hammokin aluspeitto, joka on nimeltään underquilt, alusviltti siis. Sellainen on ollut tarkoitus tehdä vanhasta makuupussista, kun niitä nyt on sattumalta kertynyt nurkkiin vuoskymmenten aikana. Mutta enhän minä ole saanut aikaiseksi.Vai olisinko sittenkin armollinen itselleni ja sanoisin: en ole ehtinyt tehdä. Sillä se on totuus. Mutta kansanluonteeseemme kuuluu itsensä vähätteleminen ja sättiminen. Me ollaan opittu siihen lapsesta. Ettei siis kukaan pääse sanomaan: leuhka tyyppi ja luulee olevansa vaikka mitä. Semmoinen maine on suomalaiselle kauhistus. Me ei nimittäin olla mitään make-Finland-great-again- tyyppejä. Me ei olla tremendous, very extreme, great and superior-tyyppejä. Ei, vaan me vedetään matalaa profiilia. Eipähän sitten itänaapurissakaan turhaan pillastuta.

@@@

Mulla on yksi etäisempi toveri, jonka kanssa on yhteinen harrastus, joka ei liity luontoon. Harrastuksen puitteissa tuli kysyttävää, jossa yhteydessä laitoin hälle tälläisen suokuvan ikään kuin piristeeksi näihin k…na-aikoihin. Ukkonsa kanssa kuljeskelee luonnossa ja isäntä on käsittääkseni innokas ornitologian eli lintuharrastuksen innostama. Liikkuvat lounais-Suomen äärirantamilla, josta toki on matkaa vähän joka paikkaan.

Mutta mitä hän kysyy kuvasta? Hän kysyy, onko tuossa Oulankajoki. (:0) Öhhh, tuota…ei. Oulankajoki on Kuusamossa ja täältä sinne on melkoisesti matkaa. Siksi toisekseen se jokitörmä on hieman toisentyyppistä maisemaa. Mutta olkaamme armollisia: ei kaikkea voi tietenkään hänkään tietää Herra paratkoon! Joskus sitä vaan vähän ällistyy. Nimittäin retkeilyinnostus, luontodokumentit ja retkivideot on siinä määrin lisääntyneet ja Oulankajoki niiden keskiössä, että äkkinäinen aattelee sen tiedon läpäisseen jo koko kansan. Juostaanhan siellä kaiken maailman kisojakin. Mutta avartavaa on itsellekin älytä, ettei aivostomme ole kollektiivisesti jakautunut. Se on hyvä asia ja erottaa meidät eräästä Aasian suunnalla olevasta maasta, jossa tieto on yhteistä.

@@@

Asiasta toiseen, niin tuli kuunnelluksi parikin hyvää radio-ohjelmaa pyöräillessä. Toisessa haastateltiin hauskaa sijoitusharrastajaa Julia Thulénia ja toisessa hauskaa, Stockmann Yard-kirjan kirjoittajaa. Julia juttelee ohjelmassa ”Näin säästät kymppitonnin”. Laitan siihen alapuolelle linkin. Hekottelin ääneen, huumorinaisia tämä Julia! Ohjelmassa oli myös opittavaa aihepiiristä, joka ainakin allekirjoittaneelle ihan vieras. Nimittäin sekä säästäminen että sijoittaminen. 😀

Linkki: https://areena.yle.fi/1-50082913

@@@

Toinen ohjelma oli Antto Terraksen haastattelu 17.4.20 . ”Stockmannin entinen myymäläetsivä Antto Terras: minulla on kaksi sydämen asiaa – vaimo ja Stokka.” Ohjelmassa Antto läpikäy ajatuksiaan Stockmannin kohtalosta. Luonnehdinta on mielestäni tarkkasilmäinen, onhan hällä kyseisen firman entisenä myymäläetsivänä pitkällinen näkemys asiantiloista. Täällä maallahan meille yksi Stockmann nyt on se ja sama, mutta on mulla sukulainen, jolle ”Hullarit” ja Stockmannin kanta-asiakkuus on keskeinen osa identiteettiä ja ihan must. En ymmärrä kuinka hän selviytyy ilman ”Stockkaa”. – Sanottakoon tässä yhteydessä, että Antolta on elokuussa tulossa uusi kirja. Siinä hän läpikäy 100 suomalaisjulkkista sen pohjalta, mitä kansa heistä todellisuudessa (?) ajattelee. Tiedossani ei ole, mihin tieto perustuu ja onko haastatellut kirjaa varten ihmisiä ja jos, niin ketä.

Linkki: https://areena.yle.fi/1-50468281

@@@

Näihin puheisiin jätän kunnioitetun lukijani. Toivotan Indonesiaan ja Tulppaanimaahan (jonne tulen näillä näkymin syksyllä jos K…navirus suo) voimia ja terveyttä. Samaa toivon myös meille kaikille suljetun maan kansalaisille ja lähetän siunaavat ajatukseni lapsenlapselle, joka sai omituisen mahataudin ja aaltoilevan kuumeilun toissayönä. Oirekuva kyllä niin kovin nyt koronalle kuulostaa.

Voimisiin ja voimaantumisiin Klara

Hyvä lukijani,

mennäkseni päivän puheenaiheesta ihan toiseen – lienee suotavaa – niin kerron seuraavaa: Mikäli näet ylläolevan veneen, niin se en ole minä. Se on lainavene. Tavarat on kyllä omia. Joten saapi tulla morjenstamaan, jos tuommoinen tyyppi kelluu sinne tänne veneesi edessä keskellä ulappaa 😀 Lisätietona kerrottakoon, etten ole niitä, jotka lähtee jäätiköiden välistä kajakilla puikkelehtimaan. Eli jos liikut jäänmurtajalla, en ilmesty eteesi. 😀 Nimittäin karmeitakin uhkarohkeiluja on nähty ja etenkin kuultu jäisiltä meriltä. Toivottavasti Porkkalanniemen merialue on Uudenmaan sulun myötä eristetty vapaaehtoisilta hypotermikoilta. Ehtii sitä hukkua kylmiin vesiin myöhemminkin. Joten otetaan tämä k…na ensin. Jos siitä selviää, niin vesille vaan. Jollei sekään auta, niin voi siirtyä ratsaille, josta kiireen kaupalla Alppirinteille hyppäämään lepakkoviitalla kohti Lautenbrunnenin laaksoa.

Tästä mieleeni juolahtaa, jotta mahtavatko vuorenrinteiden hyppijät nyt eristäytyä koronatartunnalta 😉 Mikäs logiikka siinä sitten on, en keksi. Kuten lukija huomaa, en suosittele lajeja, jossa kuoleman todennäköisyys on 20% kuten esimerkiksi Nanga Parbatille nousun kohdalla. https://fi.wikipedia.org/wiki/Nanga_Parbat

@@@

Olen joutunut etäluennoitsija-kouluttaja-kierteeseen. Se aiheuttaa kaikenlaisia stressipiikkejä, sohimista ja verenpaineen nousuja: tässä kappaleessa alapuolella esimerkki digiloikkimisesta häntä suorana.

Tilanne: viimeisin etäluentoni päättyi ja sätkähdin, että pääjohtajan etäkokous olisi jo menossa! Joten:

…Näpit hyppäävät omenakoneesta työkoneelle > siirryn etäkokoushuoneeseen > vain 3 jäsentä paikalla? väärä kokous? >siirryn ruotimaan emailia, joku toinen linkkikö? > email-haku antaa n.50 tulosta > penkaamista > löytyy oikea viesti ja linkki etäkokoukseen > kirjaudun sisään > appsi ei lataudu > yritys toista kautta onnistuu > hyppään kokoukseen. Se on sama kuin ensimmäinen ja paikalla edelleen 3 osallistujaa > joten alunperinkin olin oikeassa paikassa, mutta missä muut n. 200 osallistujaa? > samalla postiloota vilkuttaa kahden emailin saapuneen, lisäksi pingahtaa muistutus alkavasta kokouksesta > …josta selviää kokouksen alkavan 20 minuutin päästä. Syön hermostuksissani puolenkymmentä melliä TeeVee-karamellipussista. Sitä ei pitäisi, koska…

… minulla on vähän rasvamaksaa ja verenpainetta ja olen sukuni tapaan altis metaboliselle oireyhtymälle, joka on yksi todennäköinen riskitekijä k…naviruksen aiheuttamalle hankalammalle taudinkuvalle.

@@@

Kahden tietokoneen välillä häslääminen saa hupaisiakin piirteitä. Hoidan tietyt työasiat omalla omenakoneella ja tietyt asiat työkoneella (Wintoosa). Toisinaan, kun oikein hektisesti touhuilen, saatan tarttua koneeseen A, mutta hamuan käteeni koneen B hiiren. Räppään sitä vimmatusti, kiroilen ja tarkistan hiiren patteria, että mikä heikkari syö pattereita päivät pääksytysten. Aikani ittekseni meuhkattuani havaitsen, että kädessäni on väärä hiiri. Näitä tapauksia on ollut useita. Ihminenhän ei opi koskaan. 😀

Samanlainen keuhkoaminen tapahtui eilen, kun en saanut luureja toimimaan ja olin sentään etätilaisuuden puhuja. Paiskasin sitten luurit sivummalle ja turvauduin tietokoneen, käsittääkseni melko heikkotehoiseen, mikkiin. Könötin koko session fakiiriasennossa, jotta ääneni varmasti kuuluisi. Tarkistelin tuon tuosta, että kuuluuhan. Kyllä kuuluu, vakuuteltiin ruudun takana. – Tilaisuuden jälkeen havaitsin, ettei luurien piuha ollut käytössä lainkaan. 😀 En ole virittänyt luureista langatonta yhteyttä työkoneeseen, joten piuha on aina tarpeen. Heiluin siis aikani piuhattomat luurit päässä verenpaine korkealla. Mutta jospa synnyttämäni lämpöenergia meni yleiseen virtuaalienergiasäiliöön talteen.

Vaan yksi on asia, jonka tarkistan virtuaalikokouksissa hysteerisesti aina: että tietokoneeni mikrofoni on mykistettynä. On meinaan kuumottavaa kuunnella, kun joku karjuu perheelleen tietämättä, että koko kauheus leviää kuin k…navirus pitkin kuulijoiden muodostamaa verkkoa.

Nyt kokous alkaa. Ruudussa näkyy pääjohtaja, aivan ihana tyyppi. Kaiken kukkuraksi on loistava esiintyjä, rauhoittava ja voimaannuttava ihminen. Olen tuntenut hänet tosi kauan. Hän on hyvä esimerkki siitä, että on ihmisiä, jotka luonnostaan sopivat esimiehiksi. Harmillista mutta totta: on niitäkin, jotka hakeutuvat esimiestehtäviin, vaikkei heillä ole siihen edellytyksiä.

@@@

Lopuksi pakko sanoa joku sana k…nasta, josko lukijani sitä odottaa:

Uusimmassa Lääkärilehdessä (ilmestyi eilen 7.4.20) on THL:n ylilääkäri Hanna Nohynekin hyvä juttu koronasta. Hannasta oli juttu myös uusimmassa Suomen Kuvalehdessä. Se on hyvä, elämää nähneen ihmisen haastattelu. Laitan tähän linkin Lääkärilehden juttuun, toivottavasti toimii: https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/keuhkot-eivat-ole-enaa-entisellaan/

Omalta kohdaltani sanon, että eniten mua jänskättää jälkeläiseni tilanne. Hän on käytännössä vankina eräässä, miten sen nyt sanoisi: matalan elintason maassa, suljetuissa leiriolosuhteissa. Ins Allah sinnekin ja kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että siellä porukalla sekä henkinen että fyysinen kantti nyt kestää. Oma jälkeläinen on hyväpäinen (kuten äitins…no öhhh) ja huumori-ihmisiä. Mutta sellaisellakin voi joskus rajat tulla vastaan, joskaan jälkeläisen kohdalla tästä ei nyt sen kummempaa merkkiä ole.

Mitenkö suhtautua tähän k…natilanteeseen? Rauhallisesti. Panikoimatta. Suomalaisella asenteella, että tää on nyt tätä ja nyt mennään näillä reunaehdoilla. Itse k…naviruksesta sen verran, että rokotetutkimus on kuumilla kierroksilla joka puolella maailmaa. Voidaan olla toiveikkaita, sillä motiivi on kova rokotteen saamiseksi. Sillä moni tutkija himoitsee saada nimensä historiankirjoihin (”Klara S tunnetaan k…naviruksen kehittäjänä, wau!”) ja kyllähän tuosta semmoinen kasa mammonaa irtoaisi, ettei sen koomin tarvitsisi laboratoriossa koeputkia kallistella.

Tulipa pitkä kirjoitus, mutta: voimia, puhtaita käsiä ja pitkämielisyyttä jokaiseen IP-osoitteeseen toivoo Klara.

Lauantaiehtoota lukijalleni!

Heräsin tähän aamuun havaitakseni, että Svedumaasta oli tullut viesti: ”Hur är det med dig i dessa annorlunda tider? Hoppas ni har det lugnare där i sjukvården än här… Det är ju inte riktigt verkligt det som händer…Men för var dag som går förstår man att det är på riktigt och kommer att förvärras.” Ikivanha ystäväni kamppailee siellä kaiken sekasorron keskellä. Kram till Sverige!

@@@

Tässä sitä on tämäkin päivä taas menossa mailleen. Istun tuijottaen ulos työhuoneeni ikkunasta. Vastassa on kuusia, pieniä männynalkuja ja hieman etäämmällä puiston toisella puolella naapuritalon siniharmaa takaseinä. En ole koskaan tavannut noita ihmisiä. En edes tiedä miltä näyttävät, mutta muutama pikkupoika talossa asuu. Näen joskus, kuinka keittiön pitkulaisen ikkunan takana heilahtelee ihmishahmo. Liikkeistä päätellen korjaa astioita pöydästä ja lienee jompi kumpi vanhemmista. Enpä halua heistä enempää tietääkään. Rauhallisia naapureita tässä on, ei mitään valittamista. Myös ympäristö on edellistä asuntoa merkittävästi rauhallisempi. Se oli ihan liki isoa tietä.

@@@

Olen vähän huolissani erään työtoverini jaksamisesta koronamelskeessä. Yksinäinen ihminen, jolla ei ole oikein ketään, jolle tilanneahdistusta purkaa – tai näitä tahoja ei ole riittävästi. On nyt lomalla, joka oli tarkoitus viettää Lapissa. Tunnetusta syystä matka peruuntui. Se olisi kyllä ollut hänelle välttämätöntä.

Olen puhunut kanssaan puhelimessa parinakin iltana työhön liittyvän syyn vuoksi. Aihessa pysyminen on vaikeaa. Puhe rönsyää, hypähtelee asiasta toiseen, väliin hän naurahtaa pikaisesti jatkaakseen taas kuin aikataulua kiinni ajava pikajuna. Puhuu enimmäkseen koronasta, jos kohta väliin kiilautuu pikakommentteja jostakin aivan muusta aiheesta. Miksi joku sairastuu, toinen ei? Miksi miehet enemmän? Miksi nuoria kuolee? Oliko heillä perussairaus? Kuka lohduttaisi Nyytiä? Mikä oli nuoren miehen tapaus Zell Auf Dem Von Kökkelhaimsissa? Entä Horttostanian tilanne? Onko tähdissä elämää? Miksi kuumetta ei mitattu, onko kaikki muistaneet pestä kätensä, entä Lombardian tilanne, pidetäänkö vanhuksista huolta? Että huh ja huh! Jos olisin psykiatrian puolen erikoisihminen voisin sanoa, jotta nyt menee liian lujaa ja on mania päällä. Jään seuraamaan tilannetta. On kuitenkin selvää, lehdistössä jo puheeksi otettuakin, että yksinäisille ihmisille tämä aika voi olla raskas.

”Koronaviruksen vuoksi ahdistuneet ihmiset soittavat yhä useammin Mielenterveyden keskusliiton neuvontapuhelimiin (…).” Jutussa kysytään Mirva Laineelta, mikä ihmisillä on päällimmäisenä. Mirva vastaa: yksinäisyys. ”On paljon niitä, joilla ei ole ketään, jonka kanssa jakaa huolta ja hätää.” Lähde: Mediuutiset pe 3.4.20

@@@

Kerron tuosta ihan ylimmästä kuvasta sen verran, että paikka on erään pienen, mutta ihanan joen varrella jossain päin Itä-Suomea. Se on seutua, jonne aina hakeudun ja jossa voimaannun niin, että sillä jaksan aina pitkään.

Luonnossa liikkuminen on hengissä pysymisen edellytys varmaan suurelle osalle suomalaisista. Kuten olen lukuisia kertoja sanonut, eivät minua vedä puoleensa nk. must see-paikat, joissa polut on leveät ja joista kirjoitetaan retkeilypalstoilla. Ymmärrän, että jotkut ihmiset niihin paikkoihin hakeutuvat. Kenties yksinäiset polut pelottavat tai maisemat houkuttelevat. Tai syy on se, että bongailevat tunnettuja paikkoja. Viimemainittu koskee etenkin kehäkolmosen sisällä asuvia, olen huomannut.

Onhan vaikkapa Hetta-Pallas tosi kaunis paikka ja ehkä niitä once-in-a-lifetime- juttuja. Olen päiväretkeillyt tuolla monet kerrat, mutten lähtisi päiväretkeä pidempään siellä viettämään. Monet lähimetsät on meikäläiselle merkittävästi rentouttavampia kuin taistelu telttapaikasta jonkun mekastavan retkiporukan vieressä. Haluan tässä yhteydessä toki saada muistuttaa rakkaasta (vino hymy) sanonnasta koskien kaikkia kukkia, kukkia, kukkia, kukkia, kukkia jne jne jne jne vaan vaan vaan.

Tämän päivän retki suuntautui metsätielle, jonka molemmin puolin oli melkoista raiskiota. Näissä paikoissa on se hyvä puoli, ettei sinne mene kukaan ja siellä voi pitää rakkia irrallaan (ei saisi, nythän on kiinnipitoaika). Sanottakoon, että hurtta on nuoruudestaan (1v) aika hyvä tulemaan pillinvihellyksestä luokse. Mutta sataprosenttinen ei tämä koirarotu ole. Sen tiedän vuoskymmenten ajalta, sillä minulla on ollut näitä koiria useita. – Aurinko se porotti raiskiollekin! Hyvä sanonta! Oli ilo pysähtyä suojaisaan paikkaan kuusten taustaverhon eteen evästelemään ja juomaan vähän kaakaota. Siinä sitä mieli lepää!

Hoo, nytpä tuli rakista mieleen, että meillähän on lähipäivinä synttäribileet! Koira täyttää vuoden nimittäin! Saadaan maksalaatiukkoa nakkikynttilöillä! 😀

Voimia lukijalle Klaralta.

Näytetään olevan kotona sekä Indonesiassa että Tulppaanimaassa. Hauskaa! Tervetuloa Tulppaanimaa myös linjoille!

Kerrottakoon, että Tulppaanimaan asukki on ollut samassa kinkeripiirissä kanssani laskujeni mukaan – käsittämätöntä, mutta totta – kaksikymmentä vuotta! Eikä me olla koskaan tavattu! On tämä kyllä mainio vempele tämä tietokone, en muuta sano. Aika ajoin, etekin koneiden alkuaikoina motkotettiin kuinka nämä on viheliäisiä. Nytpä se tässäkin kaaoksessa kumminkin nähdään mikä hyöty tietokoneesta on. Huomisaamuna on etäseminaari, jossa olen yhtenä puhujana. Ei tarvi Chanelin kävelypukuun survoutua, eikä LaPoissonin (tmv) korkkareilla kipottaa menemään. Sen kun istuu venähtäneissä versoissa koneensa äärellä villasukat jalassa ja keskittyy olennaiseen eli asiaan. Ja niin tekevät muutkin ruutujensa äärellä.

@@@

Siitä tulikin mieleeni, että katselin tänään tapani mukaan Ruotsin viranomaisten tiedotustilaisuutta. Seuraan Ruotsin tilannetta henkeä pidätellen: mitä ne meinaa!? Nyt huomio kyllä suuntautui myös socialstyrelsenin naisen käsittämättömiin henkkamaukka-kolleke-housuasuun. Ei tulisi Suomessa viranomaisella kyseeseenkään lompsia tv-kameroiden ääreen semmoisissa housuissa!

No, koko sveduporukka oli kyllä jotenkin poissa tolaltaan ja valtionepidemiologi laittanut tilalle varamiehensä. Statsminister Löfven omassa puheessaan taisteli urheasti, keräsi efforttia ja hengennostatusta ja sai lopulta ponnekkaasti sanottua Kovat Sanat ja ryhdikkään, mutta erittäin shokeeraavan ja mullistavan päätöksen. Nimittäin: vanhusten huushollin osalta ei pelata enää suosituksilla, vaan nyt käsketään, että mummolaan ei mennä! Siinä sitä on ruotsalaisille nielemistä, kun diskuteeraamisesta on siirrytty käskemiseen. Me humppakansalaiset ja finnjävelit ollaan käskemiseen totuttu. Me ollaan hallintoalamaisia ja pysytään kiltisti mummun kaappikellon ja gobeliinin ääreltä kauempana. Meitä on käsketty vähän pahemmissakin tilanteissa. ”Eikö sana kuulu!” meille on sanottu jo vaippaikäisestä. (Sain joskus remmiäkin, muistan hyvin. Onko rikos vanhentunut vai haetaanko mummonhorisko karanteenin väistyttyä hovioikeuteen vastaamaan teoistaan, niin vielä!)

Ärligt sagt, så jag gillar svenskar o. önskar dem styrka till o. allt gott. Jag har ju vänner där. Samma på finska, että ruotsalaiset on meikäläisen suosikkeja ja kavereitakin. Kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että säilyvät ruotsalaisessa ihmiskokeessa* terveinä tai ainakin joltisestikin voimissaan. *maailman lehdistössä käytetään tätä ilmaisua, en keksinyt itse.

@@@

Illan päälle testasin ZOOM-etäyhteyttä koputtelemalla lapsenlapsen ruudun takana. Pienokainen oli eilen pamauttanut leukaansa kolmen tikin haavan ja oli ruudun toisella puolella lappu leuassa. Jaoin hänelle etäyhteydellä työpöytäni ja latailin siihen Dropbox-pilvipalvelusta (ikivanha luottokaveri, josta en luovu) lataamani videon. Siinä hän hytkytteli ”These are the sounds that the animals make”– laulun rytmeissä alta vuosikkaana. ❤

Voi tuota mussukkaa! Kyllä olemme hänestä kiitollisia joka ainut päivä! Jos ja kun lukijallanikin ehkä on lapsenlapsia, niin onni sielläkin päin ylimpänä heiluu.

@@@

Tässä on ollut etätyöpäiviä ja ne jatkuvatkin huomisen jälkeen. Huomisiltana käyn kuitenkin treffaamassa muutaman potilaan. Haluavat tulla meikäläistä tapaamaan kaikesta huolimatta. Illan päälle tässä jo mietin, soittelisinko ja kyselisin, mikä vaivaa ja voisiko tapaamisaikaa sopia kesemmälle. Päädyin sitten kuitenkin siihen, että menen paikan päälle. Olen varautunut, että osa peruu aikansa tai ei tulekaan. Eipä se haittaa. Ymmärrän kyllä tilanteen.

@@@

Lisään aiemmin aloittamaani Korona-ajan Virkistyslistaan sen, että meikäläiselle ulkoilu ja pyöräily on ihan must, että järki ei lähde. Sen vuoksi rukoilen hallitusta, etteivät etene ulkonaliikkumiskieltoon. Onneksi on tuo koiranroikale kumminkin alibina.

Jos joku lukijani haluaa kuulla ajatuksiani tuosta kirotusta viruksesta, niin voin tehdä siitä päivityksen. Itsellä on eilisen jälkeen ollut sellainen olo, että koitetaan Talonmiehen kanssa nyt vaan mennä päivä kerrallaan ja yrittää edes hetkeksi unohtaa tämä ikävä juttu. Hetkeksi sen unohdinkin, kun pesin saunan ja laittelin pyykkejä kuivamaan. Ikkunat pitäisi vielä pestä. Siinäpä oivallinen taukojumppa etätyönapsuttelun välissä.

Voimia lukijalle toivoo Klara

Oi että mä virkistyn, kun mä katson tuota kuvaa. Se on otettu joku päivä sitten. Tuossa oli jänöt hypelleet ristiin rastiin ja auringonkilo lämmitti selkää. Pysähdyin haistelemaan raitista metsäilmaa ja kuuntelemaan. Tiaisten ääniä kuului. Pyyt tuossa kohdilla paljon viheltelee, mutta nyt olivat omisssa puuhissaan. Teerenpeliäkin tuolla alueella pidetään ja keväisin kuuluu kova pulputus, kun heiloja jaetaan itse kullekin ja tyhmimmät jää ilmankin. Lähellä on myös järvi, jossa on kirkas vesi, ihania pyöreitä kiviä ja järvisimpukoita. Melon siinä toisinaan.

@@@

Kiitos lukijalle, kun on siellä. Huomasin kartasta, että Indonesiassakin ollaan kotona. Miten mä en ole älynnyt sinne Indonesian blogiin mennä katsomaan mitä kuuluu. Yritän muistaa blogin nimen ja ellen muista, niin voiko varoiksi indonesialaiset laittaa linkin nimen tähän kommenttina? En ole aikoihin käynyt gmailissakaan, jos joku sinne on jotakin laittanut. Sinnekin voi indonesialaiset blogin nimen laittaa, käyn kurkkaamassa. Mutta tässä tulisi samalla muillekin linkki blogiin. Jätän gamelanit soittamaan indonesialaisille virtaa kintaaseen.

Gamelania kuulee täältä: https://www.youtube.com/watch?v=c1AiCTJ9t8g

Tuo on kyllä erikoista musiikkia! Samalla kuin kakofoniaa, epävireistä länsimaisen korvaan ja outoa kilutusta, rytmikin välillä hidastuu nopeutuakseen sitten uudelleen. 😀 Meikäläiset Säkkijärven polkkalaiset ja teinminäpillinpajupuulaiset ollaan -saa sanoa, että- suoranuottisempia. Töttöröö! (Mitä! Nuoteistako nuo gamelanilaiset soittaakin. No menköön nyt.)

@@@

Mietittiin Talonmiehen kanssa minne lähdettäisi. Että josko piristettäisi tätä …mikä tämä nyt olikaan poikkeuslakien alainen aika. (Gamelan kolisee kurkku suorana ja akkuna on apposellaan, joten naapurit ehkä tuumii, jotta poikkeustila alkaa ottaa tässä osoitteessa lujille.)

Niin, me mietittiin, että jos muutettaisi aina pariksi päiväksi johonkin. Aloitettaisi muuttamalla vaatekomeroon (Playa de Los Comeros). Jos sieltä raivaa vähän hyllyä vähemmäksi ja siirtää pientä vetolaatikostoa, niin kyllä siihen kaksi petiä mahtuu. Talonmies sanoi, että hän voi keitellä Trangialla ruoat, kun se kuulemma retkottaa sopivasti päivästä toiseen siinä hyllyä täyttämässä niin kuin mun muutkin retkikamppeet. Niitähän voi tässä käyttää yöpymiseen. Teltta ei kyllä mahdu vaatekomeroon, mutta tarpin saa ainakin yöksi levitettyä makuuksien päälle. Jos kaasu loppuu, voidaan jatkaa risukeittimellä. On mulla kompassikin siinä retkiromulaatikossa siltä varalta, että pimeässä eksytään.

Vaatekomerosta voitaisi viimeistään pääsiäiseksi muuttaa keittiön (Santa Kitshen) puolelle. Olisi jääkaappikin lähempänä.

Tämmöisiä me täällä mietitään. Yritetään ottaa huumorilla, vaikka kyllä tietysti huoli painaa takaraivon sisäosia. Omalla kohdalla mietin jälkeläistä, joka edelleen on tietyissä tehtävissä kaukana ulkomailla. Näyttää kyllä reagoivan lähettämiini tyhmiin watsapp-viesteihin ihan virkeästi. Wanharouva eli äiree on takalukittuna palvelutaloon. Ei osaa enää vastata puhelimeen, eikä sinne kovin taajaan kehtaa hoitajille soitella terveisten lähettämiseksi. Eipä niissä oikein paljon itua olekaan, kun muistia mummolla on niin kovin huonosti enää.

Lopuksi sanon, että täällä missä asutaan rysähtää tuo kirottu k…na kunnolla niskaan arvioni mukaan viikon parin sisällä. Pelkokerroin on kova, että joutuu taas eturemmiin päivystämään, jos nuoremmat kaatuu tautivuoteelle tai uupuu. Voi sanonko mikä. En sano. Sen sijaan toivotan lukijalleni sielunrauhaa ja laitan lohtukuvan.

Terveisin Klaara

Hyvä lukijani,

huomasin tässä blogisivun teknisiä seikkoja tutkaillessani, että yksi teksti oli tyyten tipahtanut pois. Tahtoo sanoa, ettei ollut julkistunutkaan ja ihan oikein minulle. Mutta kyllä tästä nyt salaliittoteoria väkisinkin nousee vaihtoehtona mielehen. Se oli nimittäin kirjoitettu täysin laittomalla, paheksuttavalla ja kerrassaan linnatuomion ansaitsevalla pikareissulla metsämökille. Pthyi! Täysin sietämätöntä moukkamaisuutta, mutta lukija sallinee puolustuksen puheenvuoron:

• aloin kärsiä ahdistuneisuusoireista, jotka ilmenivät levottomuutena ja ennen muuta takykardiana, joka tarkoittaa kiihtynyttä sydämen sykettä
• vastuualueitteni käsittäessä monenlaista toimenkuvaa alkoi niistä jokainen vaatia osuuttaan likipitäen seuraavana aamuna hallituksen poikkeustilapäätöksen jälkeen. Email-rumpu alkoi lyödä semmoista tahtia, että saapuneen viestin tulokilahdukset piti melko pikaisesti laittaa äänettömälle, jottei ihan mennyt karusellin narut sekaisin meikäläisellä. Kaikissa em. viestiessä oli keskeisenä elementtinä vaatimus ratkaista uuden tilanteen mukanaan tuomat käytännön järjestelyt tyyliin kaikki-mulle-heti-tänne-nyt. Kukaan ei ilkeyttään näitä värkkäillyt, mutta jokainen halusi siivota oman tonttinsa nyt heti ja pikaisesti. Meikäläinen ja pari muuta onnetonta kohtalotoveria vain olivat se kohde, joka killui kaikkien hirttonarujen toisessa päässä
• näin ollen tankkasin auton ja ruokakassit kotopuolessa ja kaasutin maantielle kohti metsämökkiä stabiloidakseni sykkeeni edes kuta kuinkin kuosiin. Muistakaa suojella aina ensin itsenne ja laittakaa kaasunaamari vasta sen jälkeen lähimmäisenne kasvoille!

No, salaliittotoimiston saneeraamassa postauksessani ei nyt mitään järisyttävää ollut. Eipä tässä nyt mitään sen järisyttävämpää ole tapahtunutkaan, vai mitä ;> ….ja tuo on vino hymy tuossa perässä.

@@@

Kuinka saan pääni pysymään jossakin järjestyksessä? – Klaran ohjekirja.

1. Täytyy pitää uutispimentopäiviä (Huom. jos pystyy. Itse pystyn huonosti, utelias kun olen). Tänään tosin olen ollut vähemmän uutislähteissä kiinni. Seuraan erityisellä mielenkiinnolla nyt Ruotsin edelleenkin outoa käytöstä ja toisella korvalla Trumpin puheita. Niin se näyttää olevan, että Kiina saa Amerikan polvilleen, saa kuin saakin. Ihan kaukaa haettua ei salaliittoteoria olisi tässäkään: Wuhanin biologinen ase, jossa menee nyt myös Eurooppa polvilleen. (Eikö ne voisi siirtyä maatakiertävälle radalle niitä sivettikissojaan ja lepakoitaan kokkaamaan?)
2. Täytyy miettiä myös positiivisia puolia tässä omituisessa ajanjaksossa.
3. Kannattaa soitella näköpuheluja kavereille ja sukulaisille (Face Time ja mitä niitä on). Tai jos ei halua niiden naamataulua katsella, niin rimpauttaa ihan tavan puhelun vain. Nythän monilla on aikaa rupatella. Sekin on terveellistä, että joillekin tulee pakkopysähdys oravanpyörästä. Ei tämä kumminkaan kestä kuin kepeät 2-3 kuukautta valistuneimpien arvioiden mukaan. Hip hei! ;D
4. Pitää muistaa säilyttää päivärytmi ja käydä ulkona.
5. Kannattaa muistaa, että suurimmalle osalle tämä tauti on tavallinen hengitystieinfektio. Monikaan ei kuole nimittäin (eikö ole hyvä lohtu sekin :D), niin kuin ei ole aiemminkaan kuollut hengitystieinfektioon.
6. Kannattaa kokeilla uusia ruokareseptejä omassa työmaaruokalassa. Jos siis on etätyössä.
7. Kannattaa yrittää pitää tsemppi päällä itsellä, niin se tarttuu muihinkin, joita tosin ei saa tavata ketään. 😀 Mutta naapurille voi aina ikkunasta huiskuttaa ja pyöräyttää vaikka joku iloinen ralli sirmakalla. (Jos koiran hermot kestää.) (Ja naapurin.) (Naapuria ei näy. Missähän se liesuaa.)
8. …ainakin nämä… kerron jatkossa lisää jos keksin.

@@@

Tänään tein poikkeuksen ja käväisin kaupassa. Se on normaalisti Talonmiehen hommia. Kaupassa törmäsin kahteen kollegaan. Toinen näytti livahtavan viinakauppaan ja toinen oli kerännyt kärrin täyteen ruokatavaraa. Sanoi vievänsä osan kaverilleen, joka on karanteenissa.

Näin siellä myös naisen, joka oli vetänyt jonkun turvasuojamaskin naamaansa niin, että vain silmät vilkkuivat myssyn ja naamarin välisestä rakosesta. Kädessä oli kertakäyttöhanskat. Ajattelen tuosta niin, jotta saattaapa olla, että osalla tämä juttu menee liiankin tiukasti nahkan alle. Mutta kyllä me nyt otetaan tämä vaan ihan rauhallisesti, aatellaan että se tulee mikä on tullakseen ja kaikesta siitä selviää, mistä pittää selvitä. Melko varmana pidän omaa sairastumistani ja sen tiedon otan vastaan kylmän viileästi niin kuin suomalaisilla on tapana asiat ottaa. Mikäpä se muukaan auttaa – mitäpä se hyövejää.

Vointeja lukijalleni!

Klara, joka laittelee virkistyskuvia tänne lukijalle, josko ne häntä virkistäisivät ainakin aattelemaan, että kesä se tulee väistämättä joka tapauksessa! Jesh! (Osa näistä on voinut olla blogissani aiemmin, mutta haitanneeko tuo.)

– Ruotsissa Sahlgrenskan sairaalassa, joka on kai Jöötteporissa, on nyt ohjeistettu, ettei maskeja enää tarvita koronaepäiltyä tutkittaessa (tieto mediasta)

– Ruotsin ylin koronavastuullinen virkamies Anders Tegnell sanoo aamun expressenin tv-lähetyksen videoklipissä, että Tukholmaa ei suljeta. Ja lisää, ettei hän ole kuullut, että Kiinaa lukuunottamatta olisi missään suljettu suuria kaupunkeja, etenkään pääkaupunkeja (ihan itse katselin jutun)

– Ruotsin Anders ei taida sivulle vilkuilla? Ehkei tiedä, että Suomessa on pääkaupunki? Vai jättikö Uudenmaan motituksen tietoisesti sanomatta? Haluan uskoa viimeiseen vaihtoehtoon, jos kohta se tekee kyllä Andresin motiivit vielä omituisemmaksi. Toisaalta: Ruotsissahan tiedetään tosi vähän Suomesta. Ihan yhtä niukasti kuin me Virosta, siis me, jotka ei käydä siellä. Monta virolaista työkaveria on kyllä kumminkin, bai the wei. Yhdeltä opin mitkä on virolaiset viinasukat 😀 Tietääköhän lukijani :D?

Yhteenveto / Klaran Pseudotieteen Laitos (KPL), asia: Svean marsipaanimaan tilanne.

– kansantaloudellisista syistä Ruotsissa tietoisesti pyritään laumasuojaan. Siis siihen, että osa kansasta nyt vaan sairastaa. Tästä on etua lukutaitoisille ja -kykyisille, jotka osaavat suojautua äkäisimmältä viruksen versiolta. Epidemian alkuvaiheessa sairasvuoteelle kaatuvat hierovat samalla elimistössään koronaviruksesta kesympää versiota, kun puolustussysteemi nakertaa viruksen sairastuttamiskykyä eli virulenssia.

…Klaran pseudotieteenlaitos kommentoi: annetaan siis palaa vaan, niin yhteiskunta pysyy joltisestikin tuottavana ja…pakko sanoa mitä hirveää nyt ajattelen: samalla äkäinen virustulokas karsii rattaista heikompia yksilöitä kuten ikivanhat ja somalit, joita on läjäpäin sairastunut, koska eivät ymmärrä asiaa ja viihtyvät keskenään. Osahan ei osaa lukeakaan ihmisen biologian tajuamisesta nyt puhumattakaan (olen itsekin tälläisiä tavannut).

Ylläesitetty on siis täysin omaa vainoharhaista päättelyä, eikä perustu mihinkään muuhun kuin omaan järkeilyyn, jolle en paljoa perusta itsekään, enkä suosittele sitä lukijallenikaan. Kyllä mää nyt vaan hirviästi silti ihimettelen, että tähänkö on tultu kansankoti-idean kanssa. Enkä sano tästä aiheesta enempää, ainakaan tänään ;). Mulla on riikinruotsalaisia kavereita. Hei på er! (Ei ne ymmärrä suomea.)

Status praesens:

Istun takaterassilla, johon paistaa ihanasti aurinko. Join juuri oikein kermakahvit sen kunniaksi, että roikuin kaikki rännit läpi ja tyhjensin roskista. Osa ränneistä oli vielä jäässä. Helppoa kuin heinän teko, koska lumikasat on niin isoja, että ränniin ulottui helposti.

Kämppä on siivottu, takka tyhjennetty ja aika lähteä Ganossan matkalle. Lukijani ehkä tietää Ganossan matkan ja on käynyt siellä itsekin?

Ihan hirveä sääli on jättää paikka kauniiseen kevätsäähän. Mutta juuri Lääkäriliitolta tulleen tiedon mukaan olen velvollinen osallistumaan hätätyöhön, jos kutsu käy. Toivottavasti ei käy.

Sen lisäksi sähköpostini laulaa erinäisiä tehtäviä, läpikäytäviä tekstejä, tarkastettavia dokumentteja, kannanottoa odottavia word-tiedostoja ja perehdyttäviä linkkejä. Eilen tuli aamupäivän aikana 11 kannanottoa odottavaa emailia ja iltapäivällä oli kaksi etäkokousta. Niistä viimeinen kesti puoli kuuteen. Toissapäivänä sain 3,5 tunnin aikana tulleet emailit. Niitä oli 17, kun kahta ei lasketa. Kellotin oikein tuon piruuttani.

Vae niin, ketä kiinnostaa! Luulenko olevani erittäinkin tärkeä ihminen tässä maailmankaikkeudessa? Kysyn sen tiaiselta, joka istahti lähistölle rupattelemaan. Hänellä on kaikkeen aina selkeä vastaus höyhenpeitteen seassa takataskussa: ”Tsuuurrrrrp!”

Ymmärsin.

Hyviä vointeja ja mielenvireyttä!

Klara,

jonka syke on laskenut normaalilukemiin. Laittomalla reissulla oli siten edullisia terveysvaikutuksia.

Esipuhe lukijalleni: aloitan tässä päiväkirjaa tästä hitonmoisesta taudista, joka rantautui maahamme viirusilmäin maasta, jossa luultavasti lepakko söhläsi viruksen sivettikissaan tai muuhun omituiseen otukseen, jonka kautta se tuuppautui ihmispolon soluihin. (Minkä heikkarin takia ne ei saa niitä outoja eläintoreja hallintaan siellä pääskyspesien syöjien maassa.)

Olen pitänyt itselleni koronapäiväkirjaa jo toista viikkoa, mutta tartutan sen nyt tähän alustaan, jossa toki olen jo viruksen tavoin liikkunut vuosikaudet. Ehkä lukijani on kärsinyt jo vuosia viruksenomaisesta toiminnastani tietokoneensa näytöllä ? Tilanne kroonistunut? Mitään rokotettahan tähän ei tunneta. Siis ei auta kuin jatkaa.

@@@

Omasta tilanteestani kerron sen verran, että toimenkuvani on omasta halustani varsin monisyinen. Koska en aivan tarkkaan halua avata henkilööni liittyviä yksityiskohtia, niin kerron hieman kryptisin sanakääntein toimenkuvastani. Se koostuu tutkimustoiminnasta, siinä on opetus- ja koulutustoimintaa, siinä on toimimista sairaalaympäristössä muutamassakin tämän maan sairaalassa, privaattivastaanottoakin on. Pääpaikkani on kuitenkin suuressa sairaalassa, joka ei käytä Apottia 😀 (onneksi).

@@@

Nyt siis on rajoitettu uusmaalaiset omaan karsinaansa. Tätä juuri tv:n kautta kansalle rautalangasta väännetään. Ja missä istun minä? Metsämökissäpä tietenkin. Ja tätä asiaa haluankin tässä nyt avata. Tai ennemminkin puolustella näin kertoen:

…tankkasin autoni ja hankin ruokakassin kotipaikkakunnallani, hyppäsin autoon ja ajoin suoraan mökin pihaan ketään näkemättä tai halaamatta. Saapastelin tavaroineni mökkiin. Huomenissa paahdan mökissä etätyötehtäviäni. Ja kun tiettävästi aurinko paistaa, niin kuin aina elämässä ennen pitkää, niin ripustan vähäksi aikaa jalkaani metsäsukset tai lumikengät ja painelen metsiin. Ketään en aio tavata, en käy kaupassa, en postissa, enkä missään.

Ja jos kuume alkaisi nousta, kurkkua pistellä ja tulisi kuivaa yskää, niin hyppäisin rattiin ja painelisin kotipaikkakunnalle. Näin toimisin. Henki tuossa virustaudissa menee ahtaalle vasta parin päivän päästä, joten mitään tarvetta ei olisi ampua mökkipaikkakunnan terveydenhuoltoon, enkä tällä paasaamisella menisikään. Sillä se on niin paheksuttava ja kansa siitä kuohuu, jotta kuolisin ilman muuta mielummin itsekseni. Mutta eipä mennä asioiden edelle.

@@@

Sitten sana ulkomailta tulleista suomalaisista. Jos on veronsa Portugaliin maksanut, niin heille sanoisin, että son moro. Seuraavalla koneella takaisin ja ins Allah. Sikamaista on shoppailla isänmaatamme tällä tavalla. Jokainen hoidattakoon itsensä siellä, minne veronsa maksaa. Ei pidä tulla pullavadin reunalle ronkkumaan, kun omaa persusta alkaa poltella. Huom: se, joka maksaa veronsa tänne, on ilman muuta oikeutettu saamaan myös palvelut ja turvan kotimaastaan niin halutessaan. Jokainen kotimaalleen lojaali saa minun puolestani asua missä haluaa.

Sairauskertomukset ei totta vie ole ajan tasalla edes niillä, jotka ovat aina Suomessa asuneet. Kanta-arkisto on ihan bull shittiä, ei sitä kykene lukemaan. Sitä ei sellaiseksi ole tarkoitettukaan 😉 että kaikki tekstit on pakattu samanlaisiin kirjekuoriin. Tahtoo sanoa, että klik-klik-klik, joutuisi klikkailemaan kirjeen toisensa perään auki, jotta näkisi missä on vain laboratoriotutkimusten tilaus ja missä taasen joku toisen lääkärin tekemä kirjaus, josta on hyötyä siinä tilanteessa. Joku kollega käytti Kanta-arkistosta vertausta, että kaapissa olisi 30 kirjekuorta, joiden päällä ei lukisi mitä sisällä on. Tietoa etsiessä joutuisi aukomaan yhden kirjekuoren kerrallaan löytääkseen joukosta sen yhden ainoan, jonka tarvitsisi.

No miten käytännössä menetellään, jos tekstiä ei ole? Silloin kysytään potilaalta – usein oikein hyvä tiedonlähde ja väitänpä, että potilaan kertomasta saa monesti selkeämmän kuvan kuin potilaspapereita lavaamalla.

No, jos potilas on esim. tajuton, dementti tai niin humalassa, että on sammunut, niin sitten vain otetaan järki käteen. Tutkitaan potilas, koitetaan haastatella saattajia tai ambulanssihenkilökuntaa ja lopuksi koitetaan päätellä, mikä on kupletin juoni. Otetaan perustutkimuksia, laboratoriota ja sen semmoista ja aina sieltä jotakin hoidettavaa tai seurantaan otettavaa löytyy. Aika usein ihminen joutuu sairaalaan ihan vain siitä syystä, ettei selviä siinä tilassa kotona eikä vaikkapa putkassa.

@@@

Koronasta mieltä tänään?

• rajoittamistoimista: oikein toimittu. Ihmettelen suunnattomasti Ruotsin toimintamallia: antaa mennä vaan! Katselin tänäänkin Ruotsin tiedotusvälineissä ollutta live-lähetystä, jossa sikäläiset ”THL”:n virkamiehet pitivät tiedotustilaisuuden. Ydinhuomio (joka tänään oli otettu esille Hesarissakin): erilainen linja Ruotsissa (huh huh, lisään näin meidän kesken)
• pääministeri hoitaa hommansa jämäkästi ja luottamusta herättävästi
• Orpo se vaan naureskelee toinen suupieli ivallisessa hymyssä ja tekee politiikkaa kaikesta, tästäkin. Lähde: haastattelunsa Aamuradion lähetyksessä pari aamua taapäin, Yle Areenassa.
• en lähde tästä mökistä Uudellemaalle, kun en asu siellä. Kotiin lähden parin päivän päästä. Pakko oli tulla tänne rauhoittumaan, kun leposyke alkoi olla merkittävän koholla pelkästä stressistä.
• jos puhelin soi ja siinä on sairaalan numero, niin alan kirkumaan. Ei musta enää ole teholääkäriksi ja vaikka olisikin, niin sanon, ettei ole. Olen korteni kantanut hitto vie. (Mutta tottakai sitten kumminkin menisin, jos hätä olisi suuri… ja mentävä olisikin, kun se on työehtosopimuksessa)

Mutta lopuksi ongelmista suurin: uskallanko mennä ensi viikolla kampaaja-ajalleni?

Jään sitä miettimään ja nousen uunin pankolle yöpuulle.

Kuulumisiin Klara (Kuvat karanteenissa, käskivät tiedottaa ;D)

Heipparallaa, korona-alamaiset!

Kuinka siellä on voitu ja onko kuivaa yskää, kuumetta ja lihaskipua, ehkä pientä nokan tippaisuakin ollut teilläpäin? Hyvä, jos vointi on kohdillaan, eikä mieli ole kovin murheinen.

Tulin tässä illan päälle töistä. Kellon viisarit ehtivät kiertää koko kierroksen siinä puuhassa. Läksin nimittäin pirtiltä aamuseitsemältä ja palailin samoihin aikoihin puoli vuorokautta myöhemmin, kun kaunis aurinkopäivä oli jo painumassa mailleen. Koronakiirettäkö? Eipä lainkaan. Kaikenlaista soittelua, puhelimeen vastailua, kirjallisia töitä ja jokunen hanskat kädessä tehtävä hommakin. Mitään potilasruuhkaa ei ole (vielä?). Toimipaikassani oli päivystyspuolikin kuulemma kovin hiljainen. Sama huopatossutehtaan meininkin on ollut viikonloppunakin. Silloin lähityötovereistani kaksi oli päivystysremmissä.

Työhuoneesta lähtiessä oli tunnelma omituinen ja epätodellinen – kuin kauhuleffassa. Sairaalan käytävät kumisivat tyhjyyttään yhdellä pääkäytävistäkin. Siellä on tavallisesti monenmoista kulkijaa ja sairaspaarien lykkääjää. Nyt: ei ketään. Sairaalan edessä taksit seisoi jonoon jämähtäneinä, pihat ja ajoväylät ammottivat tyhjillään. Aattelin, että fiilis on kuin rajuilmaa odotellessa. Että kohta se räsähtää ja onko pyykit otettu varmasti sisälle. Koko maa vetää nyt henkeä – aiheesta.

Presidentti puhui viisaita perjantain radio-ohjelmassa. Ehkä lukijani kuunteli? Ellei, niin laitan linkin alalaitaan. Kuuntelin Saulin puhetta ajellessani läskipyörällä pellonlaitaa läskipyörällä: viisaita sanoja. Ja Jennikin oli valinnut niin -hellan lettas sentään – jennimäisen kappaleen loppusoitoksi, että ensin alkoi itkettää ja sitten pääsi kyllä räkänauru, jota Talonmies jatkoi kotona, kun soittelin kappaletta hällekin.

Matkan varrella tuli vastaan lenkkeilevä pariskunta ja joku koiraihminen. Kiersimme tyylikkäästi ja automaattisesti toisemme kauempaa. 😉 Ja tähän on tultu, että lenkkikaverini ei uskalla lähteä kanssani ulkoilemaan edes kahden metrin välimatkan turvin. Hän asuu runsaan kymmenen kilometrin päässä ja siellä pysyy 😀 On semmoinen terveysintoilija ja on aina nähnyt terveysuhkia, kauhut kaikkialla. Ymmärrän hyvin, ettei halua tavata, vaikken tiettävästi koronapotilaita ole tavannutkaan. Mutta epäilee oman terveytensä puolesta, sen verran vaarallinen on meikäläisen työ. (Voi sitä höppänää kullanmurua!)

Kaikkihan me tällä hetkellä pelkäämme toisiamme. Työpaikallakin huomasin vaistomaisesti nojautuvani hieman loitommalle jonkun tullessa lähietäisyydelle puhumaan. Kaikkinensa kumminkin nostan hattua työyhteisölleni, lääkäreille ja hoitajille. Mikä tsemappaus, mikä rautainen rutiini tälläisiin tilanteisiin! Pienemmällä mittakaavallahan näitä on vuoskymmenet pakostakin harjoiteltu. Milloin on ollut tuberkuloosipotilas tutkittavana, milloin HIV tai AIDS-vaihe, milloin virushepatiitti, milloin tippuri – influenssasta tai pienemmistä räkätaudeista puhumattakaan.

Tapasin tänään tietyn työhomman hoitamisen yhteydessä useamman sellaisen hoitajan, joiden kanssa on parikymmentä vuotta aiemmin painettu urakalla duunia yön yli ja taisteltu monenlaisissa hetteiköissä ihmispolojen terveyden eteen. On ollut tosi vaikeita tilanteita, aamuöisiä kiperiä päätöksenteon hetkiä ja hätätilanteita. Niistä me ollaan vaan läpi menty toinen toistamme tsempaten. Ja vaikka sittemmin on iän karttuessa itse kukin siirtynyt lähinnä päivätöihin, niin kaikilla meillä läikähtää sydämessä, kun toisemme tapaamme. Tulvahtaa yhteinen muisto, yhteenkuuluvuuden ja toisen tukemisen ilmapiiri. Se, joka meitä kantoi sudenhetkien yli. Ai, että mä olen näille naisille kiitollinen osakseni tulleesta tuesta ja ymmärryksestä! Monenkaan nimeä en enää muista, mutta jokaisen eteen tekisin kaikkeni, jos tarve tulisi. Aina he huikkaavat iloisesti: ”Hei Klaara, suakin näkee! Hauskaa! Mitä kuuluu!” Nämä ovat hoitajia, jotka roiman palkankorotuksensa ansaitsivat. Hoitajia, joita meistä lääkäreistä jokainen kehuu ja arvostaa. Heillä ei lue rintapielessä ”Sairaanhoitaja, AMK”, eikä nokka nouse korkealle, kuten joillakin nokkavilla besser wisser-hoitajatyttösillä. He arvostavat itse itseään ja ammattiaan ja heille riittää se, että ovat rautaisia ammattilaisia. Tekevät ne työt, jotka sairaanhoitajan ammattiin kuuluu ja antavat lääkärin tehdä rauhassa ja häiriköimättä ne työt, joihin edellytetään lääkärin koulutusta. Työnjako on selvä ja Suomen lain mukainen.

Moni nuori hoitaja ei tiedä, mitä tehtäviä Suomen lain mukaan saa tehdä vain lääkärikoulutettu ja mikä puolestaan kuuluu hoitajatutkinnon suorittaneen työnkuvaan. Poikkeuksia onneksi löytyy! Mutta aika ajoin käy mielessä kirje sairaanhoitajakoulun rehtorille, kun toimenpidehuoneeseen astahtaa sairaanhoitajaopiskelija ryhtyen kovaan ääneen yksityisasioitaan setvimään välittämättä huoneessa olevasta potilaasta ja mitätöntä pientä ajatustoimintaa suorittavasta lääkäristä. Siinä joutuu sitten sanomaan sen, mitä nolona hissukseen pälpätystä kuunteleva kokenut hoitaja ei tytölle kehtaa sanoa. Siis, että täällä ei pälätetä omia asioita, täällä on potilas ja minä teen ajatustyötä. Silloin nuori opiskelija pyörittelee näkyvästi silimiään ja nakkelee niskojaan. Semmoista on sattunut vastakin. Koivuniemen Herra on kyllä tullut mieleen. Ja jotta lukijani ei aivan menettäisi uskoaan Suomen terveydenhuollon tulevaisuuteen, niin sanon senkin, että onneksi on myös kovin näppäriä ja heti hoksaavaisia vastavalmistuneita hoitajia työparina. Vielä on toivoa!

Tässäpä lukijalleni, jos hän nyt enää on linjoilla (siis jos on kyllästynyt, ei koronan kourissa). Nämä terveydenhuollon jatinat ei ehkä ole sitä seksikkäintä mediamateriaalia.

Tulipahan nyt kumminkin kerrotuksi. 😀

Gesundheit! Klara

Ohessa linkki presidentin radiohaastatteluun perjantaina 20.3.20:

https://areena.yle.fi/1-50443736