Hyvä Lukijani,

istun erään sairaalan kanttiinissa komentelemassa thaimaalaisia. Nimittäin ei kuulu maan tapaan laittaa puhelinta pöydälle kaiutin täysillä ja huudattaa soittajan puhetta, joka on kimeää ja kirkuvaa rähinää. Eikä muutenkaan, ei me hyväksytä sitä kantasuomalaisiltakaan, en minä ainakaan.
Näytin käsimerkeillä, että nyt riittää kun meitä on täällä muitakin. Käsimerkit menivät kerralla perille ja toosasta rähähtelevä kimittäjä hiljennettiin. Näytin puhelimen omistajalle peukalon ylöspäin.

Ehkä thaimaalaiskiintiöni täyttyi jo aamusta, kun aamun thai-kävijällä oli paljon erilaista asiaa ja kommunikaatio käytiin puhelintulkin avulla. Maahantulijoilla ei useinkaan ole käsitystä siitä, ettei korvalääkäri hoida silmäsairauksia eikä neurologi kirurgisia vaivoja. Hän oli kirjoittanut puhelimen näyttöön pitkän listan asioita, jotka kävi yksitellen läpi. Niistä varsinaiseen käyntisyyhyn ei liittynyt yksikään. Tulkki oli pitkäpuheinen ja rupattivat pitkän aikaa keskenään jotakin, jonka piti olla vain minun kolmen lauseen käännös. Toisinaan me terveydenhuollossa mietitään, mitä tulkit tosiasiallisesti kääntävät. Eritoten havahduin tähän kerran toisessa sairaalassa, kun potilaan tyttäret sattuivat tulemaan osastolle ja potilashuoneeseen juuri, kun tutkin äitiään ja puhelintulkki tulkkasi. Tyttäret sanoivat, ettei tulkki kääntänyt likikään sitä mitä äidille sanoin. Tyttäret sitten paikkasivat tilanteen jälkikäteen.

No tänään lopputulos oli se, että tulkkivetoinen vastaanotto venyi kovasti. Sen seurauksena kaikki muut päivän potilaat pääsivät vastaanottoajalleen lähes tunnin myöhässä. Mutta eihän syytä voi heille sanoa.
Sanottakoon vielä, että aasialaiset ja afrikkalaiset ovat minulle mieluisia potilaita. Iloisia, yhteistyöhaluisia, ymmärtäväisiä ja uskovat mitä heille sanoo. Kuten alussa kertomani käsimerkkiohjantakin todistaa.
###

Jahas, nyt hyppään pirssiini ja ajelen parisataa kilometriä maantietä toiseen työpisteeseen. Ja alan miettiä pikkuhiljaa, olisiko tämä systeemi jo aika purkaa. Siis siirtyä vapaaherrattareksi. Juuri nyt tuntuu himpun verran siltä. Mutta katson aamulla peiliin ja kysyn sitä tiukasti itseltäni. Silmiin katsoen.

Hienoa kevätviikkoa Lukijalleni,

Klara