Määritelmällistä analyysiä ja sananselitystä

Pieni paussi on ollut paikallaan ja onneksi siihen tarjoutui mahdollisuus. Ulkoilma on ihmispsyykelle keskeinen elementti. Lumikenkäilijälle nämä tämmöiset kuvan kelit on huippuaikoja. Hiihtäjät eivät enää ole sauvoilla huitomassa 🙂 ja voi lompsia rauhassa mössööntyviä latuja pitkin minne huvittaa.

@@@

Tässä on ollut päänsä sisällä aikaa tutkia asioitaan, myös sosiaalisia suhteitaan. Semmoisiin pohdintoihin lomaset ovat paikallaan.

Ihmissuhteissa on paljon voimaannuttavaa, mutta osa ihmissuhteista on rehellisyyden nimissä myös rasitteina. Taannoin kuuntelin läheistä työtoveriani hänen ihmissuhdeasioissaan. Naimaton ihminen, jolla on laaja ystäväpiiri, naimattomia naisia hekin. Siinä sivussa murheitaan kuunnellessa kävi omakin tuttavapiiri mielessä. Kirjaan joitakin huomioita.

Vaikeus iloita toisen puolesta. Yllättävän ongelmallista on positiivisuuden jakaminen. Se huokuu myös naamakirjasta. Joku laittaa lomaltaan vaikkapa Bergenistä (keksitty paikka) kuinka on kaunista. Laittaa kuviakin reissustaan, niin toinen toteaa: ”Tuttu kirkko, käyty on.” Tai joku kertoo (kuvitteellinen esimerkki) onnistuneista leipomuksistaan, johon toinen reagoi toteamalla: ”Tiesithän, että pellavansiemeniä ei saa käyttää kuin tietty määrä vuorokaudessa?” tai ”Laitapa ensi kerralla taikinaan vähän itsekasvatettua hepsankeikkaa”. Mikä estää vain ihailemasta Bergenini kuvia ja toivottamasta hyvää lomanjatkoa? Mikä estää vain ihailemasta leipomuksia ja pyytämästä reseptiä?

tYleinen huomaavaisuus. Ollessani taannoin, kuten lukijani ehkä muistaa, pitkällä sairauslomalla hevosonnettomuuteni vuoksi, kudoin paljon kaikenlaista. Kun koko suku oli sukitettu ja lapaistettu, kysyin eräältä noihin aikoihin hyvin kiireiseltä tuttavalta kelpaisivatko hänelle villasukat. Puuskahti, että hänellä on villasukkia ihan riittämiin.

Loukkaannuin tuosta hieman ja ajattelin, että tilanteeni tietäen hän olisi voinut ehkä toimia toisin. Kuinka sitten? Vaikkapa niin, että kun kiireittensä hellitettyä (sai ison projektin valmiiksi) ryhtyi neulomaan ja toi tuliaisiksi aivan kammottavan kudelman, jolla ei minulle ole tyylinkään vuoksi kerrassaan mitään käyttöä, niin (koska olen fiksu, hyväkäytöksinen ja huomaavainen, heh) kiittelin häntä siitä, että oli ajatellut minua ja nähnyt vaivaa. Tuotteen otin kiitoksin vastaan, vaikka tiesin sen menevän suoraan SPR:n kirpputorille. Hänelle tuli antamisesta kuitenkin hyvä mieli. Se riittää syyksi ottaa vastaan se mitä annetaan.

Samaan asiaan liittyy vuosien takainen toimintamalli anopin tuputtaessa meille ties mitä vanhaa kamaa. Sanoin Talonmiehelle, että kaikki ota kiitoksin vastaan, sillä teemme hänelle palveluksen viemällä ne kaatopaikalle, kun itse ei siihen kykene. ”Olen säästänyt tämän odottamaan, että lapset lähtevät opiskelemaan” tapasi rakas anoppivainaa aina romppeistaan sanoa ja sai hyvän mielen, kun sai roinansa annettua ”opiskelijalle”.

@@@

Muuttolinnut ovat suurelta osin saapuneet, vaan vielä ei näy pääskystä. Olin eilen hervottoman naurukohtauksen ja toisaalta myös hieman ahdistavan tilanteen kourissa lintujen kanssa nimittäin. Kuljeskelin metsässä ja kuulin erään pikkulinnun laulavan. Ryhdyin siinä muistelemaan, oliko kyseessä se-tämä-vai-tuo sirpukka. Päädyn sirpukkaan X (haluaa pysyä anonyyminä). Piti kuitenkin vielä JuuTuupista tarkistaa laulu, että natsaa tähän tirpuseen. Laitoin kännykästä tulemaan linnunlaulua. Se kantautui myös sirpukka X:n korviin. Hän tuli paikalle kuin magneetin vetämänä ja ryhtyi tekemään syöksähteleviä lentoja pääni yläpuolella. Näpelöin skänää kuin tuskassa, että sain häirikön vaikenemaan. Imuroin tähän alle sirpukka X:stä videon, jos wordpress on suosiollinen. Jään mielenkiinnolla odottamaan, tunnistaako lukijani lajin. Lajintunnistus ei edellytä lintukirjaa, sillä… 😉

Laulelemisiin,

Klara