Polulla ja paatissa hämärän rengin kanssa

Näitkö tätä rouvaa? Liikkuu jossain päin maata valkoisella autolla. Ilmoitukset suoraan Joulupukin kansliaan tel. 331-113.

Voi veikkoset, että mua aina lapsettaa 🙋🏼‍♀️ Meinaan, jotta tuota kuvatekstiä tarkoitan vaan. Muutoinhan olen asiallinen, sivistynyt, arrogantin pidättyväinen ja kaikin puolin kansalaiskuntoinen aikuinen naisoletettu, jonka toisessa nilkassa on yli 50 märäkäisen puremaa.

Istun nyt mökin pihassa autossa. Katse suuntautuu edessä olevalle autiolle järvelle, jonka ainut ääni on tänään ollut se, että paiskasin kaasupullon säilytyslokeron oven kiinni. Kaiku huusi vastarannalta: PAMMMMMMM! Piti hetki katsoa, ampuiko joku. Mutta minähän se vain ammuin itseäni. (Mulla on täällä ilmakivääri venäläisten varalta, mutten uskalla ampua sillä pilkkaa ittekseni, kun en oo varma kumminka päin se panos laitettiinkaan, heh.) Tarkennus: on tuossa 4 kuikkaa aika ajoin kommentoimassa touhujani.

Mökin akkunasta tänään.

Kaikella on selityksensä, myös autossa istumisella. Olen lähdössä välillä morjenstamaan Talonmiestä ja Rakkia palatakseni tänne tai jollekin polulle hortoilemaan heti nousuviikolla vaikka satais pieniä ukkoja. Pakkasin juuri, siivosin ja nautin etukäteen ajatuksesta suoltaa kirjasinvirtaa kuistilla. Hämärän rengit olivat kuitenkin päättäneet toisin. Niinpä koeponnistin tilanteen käsivarret propelleinna näpyttäen kommentin ystävän kettuuntuneeseen viestiin (oli ärsyyntynyt kotiseutunaistensa brassailuista) ja tein jämäkän ratkaisun: hyttysten takia ei pysty olemaan paikallaan, vaan siirryn autoon istumaan. Kykenen suuriin päätöksiin nähkääs.

###

Iltana muutamana istuin yhdellä laavulla kirjoittamassa Metsähallituksen laavukirjaan nimmarit, että käyty on. Havahduin tasaiseen tapsutukseen: tsip-tsap-tsip-tsap. Kynä pysähtyi: joku eläin tulossa polkua pitkin? Ketään ei näkynyt. Huomasin äänen tulevan omasta rannekellostani (Swatch, halvin mahdollinen). Liikun tälläisissä hupatossuympäristöissä, koska pääni sisällä on niin kovaa meteliä. (Korj. hupatossu = huopatossu, hauska typo, joten saa olla tuossa)

###

Ikivanha ystäväni, nyttemmin hiipunut toveriasteelle, kysyi watsappilla: ”Kuinka monta vaellusta oikein teet tänä kesänä!” Sen jälkeen hän (eläkk.) kertoi laajoin sanakääntein, kuinka monta tutkimusta hänellä on aluillaan, kuinka monta väitöskirjan esitarkastusta tulossa ja ja ja ja… Hieman liioittelen. Mutta ehdottomasti loogisin vastakysymys olisi ollut: kuinka monta tutkimusprojektia sulla on tänä(kin) kesänä (vaikka oot eläkkeellä)? Joopasen joo: työtä pitää sinun tekemän, sillä henki ei hyvällä katso sitä, joka työtä tekemättömänä taivaan lituskaisena lintusena kuljeskelee. Jos tekisin tutkimustyötä vapaa-ajallani ja eläkeläisenä, niin se olisi sosiaalisesti hyväksyttyä. Mutta että ehoin tahoin talsii rinkka selässä tai huitelee melanlapaa jossain fakin vesistössä, mitä se semmoinen on! Selityksiä, selityksiä!

En kehtaa lopettaa ritirimpsuani vegenakkikuvaan, kun niin hienoja -vaikka itte sanonkin ja saa ittekin sanoa*- luontokuvia on yläpuolella

Ne on kertyneet melonta ja rinkkareissulta. Olen nukkunut laavussa narkoosissa kellon ympäri, porhaltanut mäkäräispiirityksessä kilometrikaupalla. Sitten tulin mökille, mutta nyt on leikit leikitty ja lähdettävä on kuten lauloivat lapset aikanaan. Siihen liittyen eletäänkin jännän äärellä: viimeisillään olevan miniän päivittäiset viestit hiljenivät eilen. Pojalle en uskalla soittaa, vaikka joku tätä hyvänä ideana (!) esittikin. O tempora o mores: ”Äiti täällä hei. Kuule, vieläkö on -heh- pullat uunissa? Vai paloiko peltiin kiinni? Tralaa, huumoriahan minä vaan!”

###

Ei kai se auta kuin painaa moottorinapista ja lähteä viilettämään. Ajomatkaa kotiin on jokunen tunti. Käytän sen kuuntelemalla jemmaan jääneet radion ajankohtaisohjelmat ja Spotifystä vaikka Tapani Kansaa, lal-lal laala lala lal-la /lallal laa-la lala lal-la / lallal laala lala lallal/ lallal lallal la la la. Lukija tunnistanee laulun.

Minun * tähteni (ks yläpuolella) näköjään täällä vielä kuikkii jennihaukiona ilman selvennystä: Tuo tähti, johon yllä viittaan liittyy ystäväni loistavaan havaintoon siitä, että ihmisen EI, sanon painokkaasti: EI tarvitse pienentää itseään vain siksi, ettei joku toinen harmistuisi. Voin siis sanoa vaikka, että minulla on kaunis profiili (keksitty esimerkki) tai että pidän itsestäni tälläisenä kuin olen.

Kotitehtävä Lukijalle: sano kuvitteelliselle kuulijakunnallesi (pahimmalle mahdolliselle!) joku itseesi liittyvä asia niin, ettet pienennä itseäsi. Kokkeilepa. Vaikka peilin edessä.

Lähden hienolla henkilöautollani taitavana kuljettajana etenemään kauniiseen kotiini upean mieheni ja trendikkään koirani mielenkiintoiseen seuraan. 🙂

Teidän Klara

4 vastausta artikkeliin “Polulla ja paatissa hämärän rengin kanssa

  1. Hallå Klara, täällä Tanten!

    Pöllämystyneenä seuraamassa median nykymenoa ja aprikoimassa, mahtaako Näin naapurissa -naapuri vyörähtää rajan yli niin, etteivät kotomaan intellektuellit ehdi sanojen tutkiskelulta kissaa sanoa. Ja sitten meillä taatusti on k y l m ä kuin ry…n h…ssä! Että siis naapurin sedän laariin sataa tämäkin jupakka. Ja ehkä pikkuisen muutamien muiden ryhmien.

    Muutoin ei kuulu kummempia, paarmoja vältellään ja pupusia vaaditaan tilille tekemistään tuhoista. Keskiverto kesää siis.

    Lämmintä kesän jatkoa! Au garde!

    Tanten

    P.S. Tuttu on ”lal-lal laala lala lal-la”! Notta ”rai rai rai rai, tatatatata, rai rai rai rai”!

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos Tanten kommentista, kiitos tuhannesti!

      Samat aatokset. Sanojen ja vanhojen muistilehtiöiden tutkiskelun saisi media (ja kuka tahansa) nyt hetkeksi jättää ihan yleisen yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi, edes vaikkasta vuodeksi. Ja media palaisi sitten tarvittaessa vielä asiaan. Ja aiemminkin toki jos eräs puolue heittäytyisi heti virhepoluille.

      Kun ajelin mökiltä kotia kohti, niin aattelin: ”Kuuntelenpa pitkästä aikaa uutiset. Varmaan jotakin uutta kerrottavaa.” Niin mitä vielä! Rasismia ja ilmastokriisiä. Kuulin parkuvani Eiii, EIIIIII! kun nuori tytönäänitoimittaja (anteeksi kaikki tytönääniset toimittajat) kilkatti, että nyt Anu Castaneda THL:stä kertoo maahanmuuttajamiesten kokemasta rasismista – Kilkuin eiiii, antakaa hyvän tähden edes hetki lomaa tästä aiheesta! Sitten mentiin jo toiseen kestoaiheeseen, vielä sitkeämpikestoiseen, nimittäin, että ilmasto lämpenee ja se on tooooosi tosi huono juttu. No niin on! Ja onhan sitä rasismikin, mutta huusin (autossa ittekseni) Castanedalle, jotta entäs se rasismi, mitä maahantulija suuntaa suomalaisnaisiin, kuka sitä tabua tohtii tutkia? Ja entäs romanit, moniko heistä on kokenut rasismia?

      En tiedä mihin juttuketjun pätkään nyt oikeastaan kommentoin, mutta vaikka kaikki ulkomaalaiset on tottakai tervetulleita, niin asioilla on aina puolensa. Joten antaapa Riikan nyt edes muutaman kuukauden antaa näyttöjä omasta ja puolueensa linjasta. Ja katsotaan sitten miten meni.

      No, pääsin johonkin konkluusioon joka tapauksessa päivänä, jolloin odotettu lapsenlapsi vihdoin putkahti maailmaan. Tervetuloa, valkonaama! Ja samanlaiset korvanlehdetkin kuin kaikilla alenevassa polvessa syntyneillä, joilla on kanssani samaa genomia. Koska se on dominoiva ominaisuus.

      Au revoir! Klara (twitterissä Karen Kalsa)

      Tykkää

    1. Voi kiitos paljon! Oma osuuteni on ollut vastaanottaa molemmilta vanhemmiksi tulijoilta viestejä pitkin tapahtumain kulkua, tsempata, antaa rauhoittavia kommentteja ja näkökantoja (sydän salassa pamppaillen) ja elää mukana. Talonmies myös soutanut mukana toisella airolla ja Hurtta pitänyt perää 💘 Riemuitaan tästä niin paljon, elämässä myös ilon aiheita roppakaupalla meillä kaikilla, mustien pilvien ohella!

      Tykkää

Jätä kommentti Klara Saken kirjoittaa Peruuta vastaus