Nirvajoen Sanomien tiedotuksia

Hyvä Lukijani,

istun Nirvajoen laaksossa puhelinverkon ulottumattomissa kirjaamassa tuntojani.

Äänimaailma muodostuu viereisen joen vienosta kohinasta, satunnaisista lintujen äänistä ja pienistä, ajoittain kuuluvista kopahduksista, jotka voivat olla porojen liikehdintää (muoks. olivat).

Tulimme tänne tunturiylänköjä pitkin polkujen ulkopuolelta, helppokulkuista ja upeaa. Kahlattiin Nirvajoen yli ja tehtiin leiri rantatörmälle. Yö oli varmastikin kylmä, koskapa heräsin samassa varustuksessa kuin illalla. Puin iltasella tuhdisti kampetta hikisen päivän ja jääkylmässä matalassa vedessä suoritettujen uintiliikkeiden jälkeen. Untuvatakkia myöten oli vielä aamullakin tekstiiliä yllä, paksu untuvapussi kruunasi yleisvaikutelmaa.

Herättyäni tavalliseen tapaan klo 7 kiipeilin krokseissa hieman lähimaisemassa, kun nuoriso-osasto (yli 50 v, mutta alle 60, kasvuikäisiä siis) vielä nukkui. Pulahdin aamu-uinnille hyiseen veteen kaulaa myöten, kyllä oli virkistävää! Keräilin hipihiljaa aamupalavehkeet ja tulin tälläisen kuivuneen lammen reunalle keittelemään liemiäni. Siis inkivääriteetä, pikakahvia ja termoksessa on illalla hautumaan jätetty pussipuuro terästettynä omenalla, voilla ja maitojauheella.

Ihmisiä on nähty kahdeksan, joista kolmea on jututettu. Kaikki olivat kehäkolmosia, siis pääkaupunkiseudulta. Puheestahan sen kuulee heti, mutta tarkisteltiin. Aina näissä oloissa myös kysytään mistä tulet ja minne menet, turvallisuussyistä jos joku sattuisi eksymään. Tiedetään sitten ainakin summittain mistä etsiä. Jokin erilaisuus näissä etelän ihmisissä on, se todettiin. Ollaan kaikki pohjoisen kasvatteja, yksi on Ivalon korkeuksilta,me kaksi hieman alempaa. Meistä kolmesta minä olen se, joka on asunut Suomessa noin tuhannen kilometrin aluella, joten molen nähny saa sanua, että torellisen otoksen suomalaasista ja net on kyllä omalla tavalhan vistoja jokaasessa paikassa. Men alla är vi finnar ändå o håller ihop.

Joka tapauksessa täällä Lapissa kyllä kehäkolmoset viihtyvät poluilla, ehkä paremmin kuin Ivalon tasolla kasvanut. Poromiehetkään ei harrasta vaeltamista, vanha totuus. Muttei me poromiehiä ollakhan, met siis jokka hortoilema jänkhällä.

Nuoriso-osaston leirissä edelleen hiljaisuus vallitsee. Istun tässä ihanassa sammalmätäsnojatuolissa auringon lämmittäessä vasenta kylkeä.  Tänään on tarkoitus nousta takaisin tunturiin. Vähän jää nyt kaivertamaan tuo geokätkö melko lähellä, kun tällä reissulla ei ole tullut kätköä haettua.

Ruska täällä on nyt alkamassa ja ihan ideaalikelit on nyt retkeilyyn olleet kaikkinensa.

Palaan tästä takaisin telttojen viereen, josko pienokaiset jo heräilisivät ja hieroskelisivat pulleilla pikkukäsillään silmistään unihiekkaa. Pikkuhiljaa voi sitten ryhtyä kasaamaan pakaaseja. 

Lähetän tämän, kun kenttää taas tunturissa alkaa löytyä.

Terveisin Klara