Hyvä Lukijani,
menossa on kesäkeittopää-tyyppinen aivokohina. Tilanne avautuu Lukijalleni, kun kuvailen roinaa, jonka ympäröimänä olen in situ, kuten latinaksi tiedetään sanoa. Latina tekee aina päivällispöydissä elähdyttävän vaikutuksen, jos mielii vähän pöyhkeillä korottaakseen statustaan. Lääketieteen arjessa in situ-ilmaus on arkista – käytännöllinen ja havainnollinen ilmaus.
Mutta siis roinaan mennäkseni, niin tässä on reppua, kaapista kovalla penkomisella löytyneet vastamelukuulokkeet, GoPro-kamera, virtapankkeja, muistikirjaa, muistiinpanovihkoa, kyniä, hammastikkuja, käsirasvaa, suolapähkinöitä, purkkaa ja kulunut ikivanha nahkainen lompakko, ainakin nämä. Lompakon sisällä on passi, eteisessä mailat kuljetuspussissa. Matkalaukku on pakattu, mutta varalta vielä auki. Lukijani huomaa: sitä ollaan näemmä matkalle lähdössä. Juurikin näin. Käyn syytämässä ilmakehään tärväysosuuteni kyetäkseni lopun vuotta kieriskelemään tervassa ja höyhenissä suorittamassa ilmastohäpeä-kansalaisvelvollisuutta. No, joudun ehkä ennen Pukin tuloa vielä viimeistelemään synnit.
Kaikkihan ilmastokriisistä toisilleen sormeaan heristävät: olen ainut hyvis, muut pahiksia. Ja sitten hyvis puristaa tyytyväisenä kourassaan tinaa, lyijyä, nikkeliä, neodyymiä, dysprosiumia, terbiumia, alumiinia, muovia, epoksia, Kongon riistokaivoksista tuotettua kobolttia ja pohjavettä haihduttavaa litiumia – siis puristaa rakasta kännykkäänsä. Ettäkö minä viis veisaisin ilmastosta, päinvastoin! Raaka, raitis, puhdas ulkoilma ja kunnon talvi on elinehto. Mutta olen myös inhorealisti. Inhorealismia se, ettei tällä elämäntyylillä meistä kukaan pysty parempaan edes maakuopassa. Yrittää voi, mutten tiedä kannattaako. Kylmäkin tuommoisessa kuopassa on ja kesällä sääskiä.
Mihinkäs jäinkään (nousee maakuopasta ylärekisteriin). Juu, sain syttöä Rautalinnun räpiköönti-blogin murtehesta, jota yritän ikuisena murreoppilaana opiskella. Nostan muutaman aiemmasta tutun sanavuolloksen. Kas tässä esimerkkitapauksen valossa pari:
- Olin Iso-Syötteellä laskemassa mäkeä keskenäni (!) ja roikaisin rinneravintolaan lounaalle. Tarjoilija, nuorehko mies, kysyi ystävällisesti: ”Oletko ihan keskenäs?” Takeltelin, että tuota…tarkoitatko mitä? Lie ollut nuorimies eteläpohojalaasia, luulen. Vai sanotaanko noin myös muualla? Aika hassu on myös eteläpohojalaasten käyttämä: ”Ketä sullon joukos?” Suomennos: onko sulla muita mukana (siis matkas :D). Henkinen ilmapiiri on siellä se, että isoilla joukoilla liikutahan 😀 Ai, että tämä huvittaa meikäläistä. Alakaappäälle johonaki määrin usiastiki. Eläköön maamme kallisarvoisen, harvinaisen kielen ja murtehien rikkaus!
Yläpuolella olevan revontulikuvan alle sorvasi tekoäly tekstin. Tarkoitus oli kokeilla, löytyykö WordPressista kuvanparannusominaisuutta, mutta tekstiä tuli (caption). No, jotakin on tuokin. Komeita reposia oli toissailtana. Entä a figure in the foreground 😀 eli punaiset läiskät? Koirahan nuo figuurit taikoio pantansa punavalolla. Kamerakuva on kirkkaampi, blogialusta syö enimmät värit. Kokeillaanpa videota…tuohon pitää näemmä klikata useampi kerta, että lähtee.
Videon otin eilen. Jonkun verran parani WordPressin tarjoilemalla Videopress-toiminnolla. Hiljennä ääni vas.alakulmasta, moottorikulkuneuvot ilmestyvät aina paikalle, kun videointi käynnistyy. Jokin astraaliyhteys täytyy olla moottoreihin.
Tutkailin iltasella blogialustani tilastoja. Sattui silmiin kirjoitus vuodelta 2022. Intoilin aikeista ladata videoita tänne ja sain kannustuksia, kiitos! WordPress osoittautui kumminkin niin kököksi, ettei anna ulos laadukasta tulosta (ks. yllä). Pitäisi ladata videot esim. Youtubeen ja tänne tehdä vain linkki. Enpä itse ainakaan inkkejä blogeista penkoisi, lukijana jatkaisin. Jos Lukijani tietää enemmän kelvollisten videoiden aikaansaamisesta WordPress-alustalle, niin mieluusti otan infoa.
Videoasia ei kuitenkaan jäänyt siihen. Olen vaivihkaa tuosta lähtien opetellut editointiohjelmia. Ensin CapCut:ia ja nyt Davinci Resolvea, johon ilokseni pikkuhiljaa pääsen sisälle, kimurantti kun on. Harjoituksiin sain merkittävän avun hoksattuani käyttää tekoälyä apuna. AI ratkoo välittömästi vaikeatkin pulmat. Youtuben opetusvideoista sain jotakin oppia, mutta toimiin ryhtyessä kuitenkin meni sormi suuhun het`alkuunsa. Ai, että on palkitsevaa oppia uutta! Ja sanottakoon, jotta mikäli joku arvelisi, että tuotoksia jopa julkistuisi jollakin foorumilla, niin sanoisin, ettei ihan mahdoton ajatus olisi sekään. Tämä oli RUS-henkilön käyttämä koodikieli äidille Suomesta soittaessa.
Sain asiantuntijan neuvot Heikiltä yökuvausvermeisiin, pihiys vain iski, joten ostin sen sijasta auton, kuten sanottu. Sitten älysin omistavani vanhan GoPro Hero 8 action-kameran ja kokeilin, mihin pystyy. Tämmöinen yökuva lähti jalustalta. No, saa tuosta luomuaivokin selvää, mutta tähtiin asti ei kyennyt GoPro kurkottamaan. Motto: mikään oppi ei mene hukkaan, opinhan tässä yhteydessä lisää GoPro-kamerasta… Jonka lopputuloksena osasin säätää toiminnot niin, että sain kuvattua roppakaupalla ylivalottuneita maastokuvia. Kotona selvisi raaka totuus: pi-lal-la, pelkkää soopaa tilalla. Mutta vahingosta viisastuu! Joku siis.
GoPron toimintojen säädöistä, (esim. ISO ja f-arvo) älyän yhä tasan yhtä paljon kuin tavan kansa vaikka munuaisarvojen tulkinnasta. Munuaisarvotulkinnan lyhyt oppimäärä ihan ilimatteeksi ja heittämällä. Yhteys kamerahommiin selviää viimeisessä lauseessa.
Munuaisten toimintakyvyn verikoemittarina käytetään kreatiniinia. Kreatiniini on harmiton pikkukaveri (heh), lihasaineenvaihdunnan lopputuote, joka poistuu munuaisten kautta. Jos munuaiset alkaa sakata, kreatiniiniarvo nousee. Aiheuttajana voi olla sairaus, mutta sen saa aikaiseksi ihan ittekin vaikka reuhtomalla vuorokausi reiveissä (rave). Semmoisen potilaan olen tavannut. Tai vähin nestein ultramatratoonilla loikkiessa tai tosi häijyssä nororipulissa, joka kuivattaa korpuksi, minkä senkin olen nähnyt tehohoitoisena. Munuaiset ottaa herkästi nokkiinsa ja toiminta hiipuu, kun ”veri sakenee” ja suonissa virtaus vähenee, eikä munuaisten verenkiertoon enää riitä tarpeeksi potkua. Siinä pikkuhiljaa sitten kaliumit pasahtaa korkealle, josta puolestaan suuttuu sydämen sähkösysteemit ja siinä sitä ollaan. Lopputuloksena oma naamakuva ylivalottuu ajasta ikuisuuteen. Niin se menee. Kaikella maailmankaikkeudessa on yhtymäkohtia lääketieteeseen nääs 😀 No, syrjähdin.
Sanottakoon, että koko munuaissysteemi kaikkinensa on monimutkainen, mutta tässä karvalakkimalli yhdestä osiosta. Virtsanerityksen mekanismi on oma lukunsa samoin se, miten eri molekyylit munuaisissa tulee ja menee, Henlen lingot ja muut härvelit, viuh vaan. Mutta mikäli Lukijani seuraa vielä kolmisenkymmentä vuotta blogiani, niin takuulla kerron kaiken tietämäni, loput kumisevalla äänellä jostakin kaukaa, ylhäältä kattohirsien välistä tahi alhaalta kellarilta päin. ;D ”Niin kauan sulle kirjoitan kuin käsi kynää kantaa. Niin kauan sua muistelen kuin Luoja* luvan antaa.” (*Lukijan valinnan mukaan vaihto muuhun toimijaan kaikin mokomin.)
Viimeinen kuva kertoo lähiviikkoin retkestäni erikoiselle järvelle. Ai että mä ajaudun sielun lepotilaan ittekseni metsissä kulkiessa! Kuljen kyllä tuntureissakin, mutten oikein hyvin viihdy kuumaisemissa. Itseni kannalta henkisesti parhaimmat reissut teen yksin. Saa päivästä toiseen vain talsia, levätä kun huvittaa ja leiriytyä minne haluan. Lienen sanonut, etten juurikaan kulje siellä, missä leiriytymispaikat on määrätty, enkä monestikaan kansallispuistoissa tai siellä, missä ei saa olla vapaaaaaaa – ja mielellään yksin, vaikken ihmisiä vihaakaan. Kevolle en lähtenyt porukkaan mukaan, toki hienoa olisi nähdä sekin in situ. Mutta katson mielummin Kevon videoita ja suoritan jalkapatikan muualla. Että uusia retkisuunnitelmia päin vaan. Ai ahaa ja apropos: talvihan tässä onkin tosiaan lusittava ensin!
Mutta nyt on aika koiran lähteä kanssani pitkälle lenkille ja siitä hoitopaikkaan. Harjaan sen tukan kumminkin ensin siistiksi.
Sitten suljen matkalaukun. Jos käsi irtoaa mailasta, voin näppäillä jonkinlaista matkapäivitystä.
Kiitos paljon Lukijalle seurasta! Klara
Klara Saken kirjoittaa 
Pohojalaasen puhes on komiaa!
TykkääLiked by 1 henkilö
Hehee! Mä yritän aina välillä suomennella joitaki sanoja, jokka arvelen vaikeeksi, mutta emmä välttämätä aina hoksaa, ku ne on ittelle niin tavallisia.
Viimme viikolla puhuun töis ungasta eikä kumpikaa (etelä-pohojalaanen) työkaveri tienny, mikä se on. Mä suomensin sen niille, jotta se on jyrä, jolla ennen pellot tasattihin kylyvön jäläkihin.
Piti oikeen kuuklettaa, jotta mikä se on kirijakielellä. Wikisanakirija kertoo, jotta unka on vanhahtava nimitys jyrästä.
Terveesin yks vanhahtava etelä-pohojalaanen 😁
Mukavaa pelireissua!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiistos! Kyllä sun puheesta selekiää, mitä sää aion sanoa. 😄 Mää oon nyt sellaases seuras, että näiren kanssa kykenöö hyvin harijoottelemahan häkyjen murretta pelin ohes! Ja huutamalla niinku soon tarkootettu puhuttavaks. Kurkku suorana notta sanoma seleviää puolikuuroilleki, jos sellaasia sattuu olemahan joukos. 😂
TykkääLiked by 1 henkilö
🤣
TykkääTykkää
Minäkin olen tunnontuskissani lentämisen takia aikoinani kieriskellyt, nyttemmin on tullut tehty yksi Saksan lento kuuteen vuoteen. Se on aika hyvin vähennetty, kun ennen oli tapana tehdä neljä reissua vuodessa, yleensä kyllä ihan Euroopan sisäisiä, suoria lentoja. Pahin syntini oli reissu Uuteen-Seelantiin, mitä lie taisi olla kuusi vuotta sitten. Silloin omaatuntoani lepyttääkseni – ja tehdäkseni oikeasti jotain syntieni hyvittämiseksi – ratkaisin asian laskemalla päästöt, ja maksamalla hyvityksen. Päästöt laskin varsin luotettavana pidetyllä Atmosfairin kalkulaattorilla Offset your flight – atmosfair . Tuolla voi määritellä jopa käytetyn konemallin, ja tietty lennon tyyppi on merkitsevä myös. Mutta sen sijaan että olisin käyttänyt Atmosfairin tarjoamia mahdollisuuksia keventää lompakkoa, päädyin lahjoittamaan laskentatuloksen Luonnonperintösäätiölle.
Ja tuosta yhteydestä taas seurasi ajanoloon paljon muutakin hyvää. Mm. jo perinteinen hyväntekeväisyysponnistukseni, eli lähes kaksi kokonaista työpäivää Luonnonperintösäätiön ständillä Helsingin kirjamessuilla. Siellä olin pää pyörällä eilen ja toissapäivänä, ja kylläpä olikin muuten hulinaa. Ilahduttavasti metsien suojelun tärkeys resonoi ainakin Kirjamessujen kävijöissä – sivistynyttä porukkaa.
Mutta joo, turha tässä on lentämättömyydellä hurskastella. Yksityisautoilua en ole lopettanut, enkä näillä näkymin ihan helpolla pääse lopettamaankaan. Kahden labradorin kanssa ei ole realistisia mahdollisuuksia julkisen liikenteen käyttöön vitostien Kuusamoon vievällä linjalla. Toisaalta, yhden Munchenin lennon päästöillä ajanee keskimääräisellä tötteröllä lähes 5000 kilometriä, joten kyllä sillä muutaman mökkireissun tekee. Mutta lentämistä se hiilijalanjälki ei sitten kyllä juuri enää kestäkään – ei vaikka kuinka pitäisi moton omasta metsästä poissa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Viisaita sanoja, kiitos! Tuo ilmastokysymys on jotenkin ristiriitainen juttu. Ei kuitenkaan näytä juurikaan suuressa mittakaavassa ihmisiä kiusaavan: kone oli tupaten täynnä ja iso joukko oli virolaisia. Olisikin mielenkiintoista tietää eri kansallisuuksien aatokset ja kantaako vaikkapa tavan latvialainen tästä murhetta.
Mietityttää sekin, jättääkö lentoyhtiö lennon tekemättä,jos koneeseen jää yksi tyhjä paikka.
Nämä jutut on monimutkaista mietittävää. Tätä harrastusta,jonka takia nyt olen täällä Välimeren maassa, ei voi harrastaa kotimaassa talvisin.
On myös niin, että ihan kaikesta ei pienen ihmisen tarvitse ahdistua – komppanian murheita ei tarvi kantaa.
Kuusamoon on sinun päästävä! Meikäläinen suuntaa itärajan korpiin kunhan täältä pääsee ja erämaiselle suolle kun tulee lunta.
TykkääLiked by 1 henkilö