Hiiren häävieraana

Hyvä Lukijani,

osallistun hiiren häihin, pukukoodina jonkun rakennusliikkeen lippalakki, hääpöydän tarjoiluna jälkiuunileipää voi-margariinivalmisteen kera. Juomana poreilevaa, länsirinteiden kypsyttämää sokeritonta Fantajuomaa. Ei hullummat pidot lainkaan! Hälisevää vierasjoukkoakaan ei ole ympärillä. Etäämpänä joku Lokkinen valkoisessa frakissa (näyttävät olevan toistensa kraiveleissa kiinni par´aikaa) ja joku äänekkäästi kantaa ottava tuntematon, johon en saa näköhavaintoa. Ai mitkä häät? No ne juhlat, kun sataa ja aurinko paistaa yhtä aikaa. Vanha Emo aina muisti mainita ja tässä yhteydessä terveisiä hänelle tuonilmaisiin. Ja kun kukaan ei huomaa, tohdin ottaa toisenkin jälkiuunipalasen. Ja kolmannen. Lahjaksi toin läjän pikkuklapeja, siis niitä tikkumaisia koivusuikaleita. Tein ne nopeasti ennen häiden alkua liiterissä. Niistä tulee kiehisiä talvea varten, sillä juhlatilan kivipiisi on pirullinen sytytettävä, oikea savudiskon huippulinko. (Pidättäytyy neljännestä viipaleesta.)

###

Mökillä tässä ollaan mustikkaämpäreiden perässä. Ne poimii meille paikallinen henkilö ties monettako vuotta. Mustikanhakureissua on pitänyt tämmätä, sillä hiirenhäitähän tässä on koko kesä vietetty. Siis sadetta ja paistetta vuorotellen ja yhtä aikaa. Märkä mustikka tunnetusti on hankala perata tai rikkoa, kuten täällä sanotaan (rikka > verbi: rikkoa). Alkuun piti ihan kysyä, jotta minkäsmoinen soosi on lopputuloksena. Samoin ”oliko siellä siat lämpimänä” tuotti pulmia. Sija on peti, tottakai. 😀 Mutta menenpä vaikka valalle, ettei Lukijani tiedä mitä on tauro tai mikä on puittari, heh. Opin muohniolaisilta. Kerron myöhemmin, jos ei satu löytymään vokabulääristä. Hahaa, turha yrittää: tekoälylläkin oli vaikeuksia! 😀

###

Jahas, nyt loppuivat häät, kun Talonmies lipui pihaan mustikkaämpäreineen. Samalla toi ilosanoman marjanpoimijalta: hirvikärpäset on heränneet. Loistavaa!

Tässä ympärillä on mustikkaa vaikka hevoset söis, mutta halutaan työllistää paikallisia. Talonmies potee tunnontuskia: kolonialismiinko sorrutaan? Sanoin, että ei. Näillä raukoilla rajoilla ei työtilaisuuksia ihmisillä noin vain ole. Paikallinen teki meille laiturinkin ja hieno tuli! ”Tein sen kuin ittelleni olisin tehnyt”, sanoi hän. Uskottiin oitis, että totta puhui.

Aamusella läksin herkkutattijahtiin ja törmäsin paikalliseen pariskuntaan. Jäätiin jutulle ja nämä ihmiset on kyllä aivan sydämellisen herttaisia. Kasvot leviävät varauksettomaan hymyyn, että päivää, ootko mustikkaan tulossa! Heittämällä tulee mieleen taannoinen yrmeä katse parkkipaikalta, ikään kuin olisin tunkeutunut hänen omistamalleen alueelle. No, myöhemmin havaitsin saman tyypin nöyryyttävän miestään julkisesti. Kasautuvatko nämä ihmiset tiheämmin asutetuille seuduille, vai hermostuvatko kuin rotat liian tiheästä populaatiosta, mene ja tiedä sitten.

Hiirenhääateriat näyttävät vaihtuvan kalakeittoon, joka invasoituu konettani vastapäätä. Talonmies on lämmittänyt valmiskeittoja, joten siirryn seuraamaan miten lusikka kulkee lautaselta kitusiin. Ehkä otan kupillisen itsekin.

Hyviä mustikkasatoja ja vointeja Etelä-Pohojammaalle ja muillekin! t. Klara